Vappuaattoiltana nousi maasta ja vedestä sankka sumu. Pullonkerääjiä seisoi liikkumattomina sadeviitoissa satamalaitureilla kuin aaveita. Sää ei ilmeisesti miellyttänyt juhlaväkeä ja vettyneet apinat, leijonat, tiikerit ja kaniinit olivat rähinäviinan voimin toistensa kurkussa kiinni. Kaljat sai niskaansa useamman kerran illan aikana ja lattia oli täynnä lasimurskaa.
Aamulla satoi vettä. Tiskasin ja siivosin saman tien juhlien jäljet, ja istuin tapani mukaan ikkunan ääreen. Kadut pysyivät tyhjinä. Iltapäivästä ilmestyi kevään ensimmäinen sateenkaari, joka näytti osoittavan vanhan likööritehtaan piippuun.
Tänään jäät olivat kadonneet järvestä. Mietin vieläkin sumua, se oli kaunis ja tiheä. Mitäpä yhdestä absurdista sirkuksesta sen sisällä. Sataa vähän väliä, ja maa ja kadut tuoksuvat märältä pölyltä ja maatuneilta viime syksyn lehdiltä. Ruohon tuoksu ei ole vielä tullut.
sun isn’t far in the offering
10 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti