Simapullossa
rusinat kuin hukkuneet
etanat kelluu.
Pöhömahaiset
makeassa liemessä -
kuori repeää.
Sukellan. Valo
pyörteilee sakkaan saakka.
Pöydällä munkki.
--
Iloista vappua ruman runouden ystäville!
yle ♥️
12 tuntia sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Iloista vappua! :)
VastaaPoistaIloista vappua rumuudessa rypevän ihanalle Annikille! :)
VastaaPoistaMinulle tuli tiskatessa mieleen niin hyvä aihe rusinoista, että harmi kun en ole kummoinen runoilija.
VastaaPoista"Kerran rypäleitä" olisi sellainen mystillisnostalginen saaga rappiosta ja kauneudesta viinilehdosta katuojiin.
En oikein tiedä, tuliko tuosta minun simastakaan mitään, se on vähän kummaa ja kuohuu kovasti. En nyt oikein edes muista, miltä siman pitäisi maistua. Mutta näillä mennään, ja kohta pikamunkkeja!
annikki,
VastaaPoistase oli niitä hetkiä, joiden ei pitänyt koskaan koittaa: minä ja anime yhdessä tv-ruudun ääressä.
nyt olen katsonut aika monta jaksoa. sokka on irti.
kiitos kauniista paketista ja koukerokirjoituksesta kuoren päällä.
täällä saaressa vapun huomaa siitä, että ensimmäiset purjeveneet ovat kiinnittyneet puulaituriin. kulkevat helly hanseneissa ja roiskesuojatuissa kännykkäkoteloissaan majakalle ja takaisin.
vappu on minusta hyvä nimi ihmiselle.
Iloista vappua Annikille, joka osaa antaa myös groteskille sille kuuluvan arvon ! :)
VastaaPoistaVappua.
VastaaPoistaTyöstä ihmeessä tuota "Kerran rypäleitä" -idistä. Jo noin rypäleromanttisen otsikon vuoksi, sehän voisi taittua myöhemmin myös elokuvaksi ja suuriksi reploiksi. "Our raisins once were grapes. But unlike you Jake, they were fruits with mana, pride; fruits with spirit."
Ihanaa. Hienoa. Ihanaa. Niin haikusarja kuin rypälesaagakin. Kannatan ajatusta saagan toteuttamisesta!
VastaaPoista- Kaisa
Meri,
VastaaPoistaSe taitaa olla ihan vain minun käsiala, joka on hyvin tyttömäinen. Minua ärsyttää joskus, jos arvioin tilan väärin ja osoitteen joutuu ahtamaan rivilleen. Jos joutuisin tekemään tavuviivan, ottaisin jo uuden kuoren. Numero kahdeksan masentaa minua, se on mahdoton piirtää.
Anime on varmaan samalla tavalla aliarvostettu tarinankerrontatapa kuin sarjakuvakin, vaikka se sisältää niin laajan skaalan erilaisia genrejä ja piirrossuuntiakin. Mutta jokin rappion elementti siinä on oltava. Kohta tahdot pukeutua söpösti ja hankkia kisukorvat, joita pidät päivittäin päässä ja alat hihkua japanilaisia huudahduksia, jotka eivät merkitse mitään, kuten esimerkiksi "Fuuuuu!" tai "Chiiii!". Oosaka ja Tookyo on pian pakko sanoa pitkällä oolla. Fujitsu Siemensin lausuminen osoittautuu haasteeksi. Kumarrat jokaisessa oviaukossa. Japanilaisten englannin ääntämys lakkaa naurattamasta, ja otat sen tosissaan.
Mymskä,
minusta groteski on kauniin kaksonen, sillä tavalla kuin musta aukko ja vielä palava tähti muodostavat toistensa ympärille kaksoistähtisysteemin.
jay,
VastaaPoistakadonnut huutelee kuin haudan takaa, mutta niin asiaa. minua nauratti kauheasti, mutta ei ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt grapes of spiritin. onneksi osaan nauraa yksin ja isoon ääneen. naapurit katsovat surkutellen. en pysty enää katsomaan simapullon rusinoita silmiin - naapureista viis.
kaisa,
se on niin hieno viiva, jota pitkin taiteilla, ettei toteutus pilaa ideaa, joka on ihan hulvaton vielä, kun se ei ole olemassa. Mutta harjoituksen vuoksi: miksipä ei. Tulee uusia hauskuuksia, jos jokin menee mönkään. Ja pilamielessähän sitä ei pidä kirjoittaa, vaan vakavasti ja kauniisti. Luulen, että niin se toimisi.
Viimeinen säkeistö on piristävä, sen kun voi lukea kahdella tavalla, jolloin myös munkki asettuu toisenlaiseen positioon.
VastaaPoistaAhdoin munkkeja mahaani kolme päivää, enää ei ole yhtäkään pöydällä. Sokerimuruja on vielä laminaatilla.
VastaaPoistaNe eivät ole tarkasti ottaen säkeistöjä, vaan kukin oma haikunsa. Minulla on sellainen aavistus, että pitkät runot pitäisi tavuttaa eri tavalla. Ajattelin kyllä viimeiseen monenlaista lukutapaa. Siinä on nyt simapullon henki.