suunta soikeaan

Tänään nautin suuresti sitruunoiden kuorimisesta. Ensin kuorin ohutta keltaista pilkullista kuorta pitkille rullille astian pohjalle. Irrotessaan kuori muuttui oranssiksi ja vaaleat pilkutkin tummiksi: ne olivatkin kirkkaita pikku ikkunoita, jotka toistivat alemman kuoren väriä - tai ehkä ytimen poissaolo vei väritkin. Hedelmäliha piti leikata esiin paksun valkoisen kerroksen alta. Veistelin siitä paksuja siivuja ja aina vain lisää piti leikata. Välillä vedin kaarevia myötäileviä siivuja, välillä mutkittelin kummallisia kiemuraisia kappaleita irti. Hetken kuvittelin, millaista olisi ymmärtää kuvanveistoa, kun muoto paljastuu kiven sisältä. Alla laimeasti pullistelevat sitruunanlohkot ovat pitkulaisia ja kuperia, hedelmän sisus on ovaalin muotoinen jäänkeltainen ihanuus. Kokonaisen piiloutuneen pyörähdyskappaleen muoto näytti jännittävältä ainaisen poikkileikkauksen sijaan. Vastustin halua nuolaista keväistä aurinkoa. Laskin kuoritut sitruunat leikkuulaudalle, kirkas mehu valui tiskipöydälle.