Näin unta, että heitin niska-perse -otteella siskon kelvottoman miehen aidan yli. Heristin nyrkkiä. Heräsin puhelimen soittoon ja ärähdin, kun vastasin.
Ajoin tänään pyörällä ruukku kassissa pyörän sarvessa. Katukiveyksissä kilahtaa. Talojen välistä näkyy sula järvi, sen pinta on patinoitunut hopeapeili. Ilahdun. Sinitiaiset ovat riettaita puistossa. Harvat laihat kuusenpylväät eivät viheriöi, vaan harmoroivat nurmea. Vanhalla papalla on pyörän kyydissä kävelysauvat, pyörän sivuilla lieskat ja oranssit viirut vanteissa. Horjuen vanha salama polkee ohi.
Kynsimäni begonia kukkii nyt erityisen runsaasti. Raivokkaasti (tai uskollisesti tai innokkaana - valitse sopiva) se työntää uusia hennon vihreitä nuppuja ja aukoo valkeita kukkia, terälehtipurjeita aurinkoon, joka kiertää jo keskipäivällä pakoon nurkan taakse. Alhaalla juurien seassa, lasiruukun pinnalla kasvaa levää laajoina kalvoina. Valossa se oikein läikkyy vihreää. Istutin kaupan ruukkubasilikankin parempaan ruukkuun. Kuukauden päivät se kasvatti juurta ja näivettyi, mutta nyt se on päättänyt kukoistaa ja haaroittaa jatkuvasti uusia lehtiä. Lihotan sitä kesää varten ja sitten napsin sen lehti lehdeltä hengiltä.
hunters and non-hunters
41 minuuttia sitten
Joillekin elämä on vain pitkä haukotus heräämisen ja nukahtamisen välillä.
VastaaPoista* * *
Maleksin ihan pieneen puistoon ja siellä hän on, ihan pieni täti, jolla on tapana nukkua pensaiden alla lähellä merta.
* * *
Jalat harallaan me leijumme kuin Chagallin henkilöt kattojen yllä.
* * *
Taksissa Terttu ja Harri riitelevät, minä mietin kuka oikeastaan olen ja olenko ollenkaan.
* * *
Eniten minun tulee silti sääli Chopinia, hänen elämässään oli paljon sadetta ja vähän lintuja.
* * *
Kun lumisade on oikein sakeaa, kaikki häviää, kaikki tulee lähelle.
* * *
Hän on vihreä ja pehmeä kuin salaatinlehti ja tässää vaiheessa aina yhtä vaivaton.
* * *
Kun ihmiseltä viedään sielu, on kuin uneen putoaisi rautakanki.
jne.
Valaan vatsassa (1975), Sirkka Turkka
Ih ah! menenpä huomenna kirjastoon.
VastaaPoistamutta miksi ihmeessä kirjoittaa, kun ne ovat jo valaan vatsassa? se on varmaan pian ongelmana, jos lukee paljon. monilta kuulee tuollaisen ajatuksen, ja nyt se pälkähti minun päähäni. huh, kamala ajatus. siksi voi kirjoittaa, koska voi.
Löytyikö?
VastaaPoistaKyllä se siellä on, tarkistin netistä. Kävelin keskiviikkona kirjastolle, ja sehän oli tietysti helatorstain aattona mennyt jo päivällä kiinni. Kippasin munkki Ryoukanin palautusluukkuun ja palasin kotiin.
VastaaPoistaSitten olenkin ollut aikidoleirillä eiliseen asti, ja kun pääsin kotiin, niin sainkin soittaa palokunnan paikalle, kun naapurin haisuli oli jättänyt hellan levynsä päälle ja sammunut lattialle. Palohälytin siellä sitten ulvoi. Saatoin kyykkiä yöpaidassa rappukäytävässä ja nuuskia postiluukusta ennen kuin soitin hätänumeroon. Mutta mitä vain, jos paikalle saa kokonaisen autollisen ihania savuntuoksuisia palomiehiä. Ne on tosi isoja! Ja ne makoilee ketarat oikosenaan, kun ne odottaa huoltomiestä oven avaamiseen. Paljon palomiehiä, lattialla, selällään!
eli huomenna kirjasto on varmaan saavutettavissa. rekolan maskut oli tosi kummallisia.
Vai oli letkua näytillä ja Annikki yöpaidassa... Ovatko maskut vaikuttaneet viimeaikaisiin postauksiisi?
VastaaPoistawarn(u)ts!
Ihanista palomiehistä pitäisi kirjoittaa runo, ne ovat väkeviä runollisia olentoja.
VastaaPoistaNo jos ne postaukset on kummallisia, niin sitten, mutta muuten se tuntuu tyylinä vähän vieraammalta.
Meri kirjoitti kalenterimerkintöjään unkuri-blogiin vähän aikaa sitten, siitä se varmaan lähti, että jos viikon ajan kirjoittaisi vain lauseen tai pari. Kun niitä minulle kertyy pienille paperilapuille useammin kuin pitempiä aiheita. Mutta en ottanut huomioon, että tarvitsen niihinkin omaa rauhaa ja kolmen päivän ja 10 tunnin treenaaminen ja lattialla nukkuminen ei ole paras hetki kirjoittaa yhtään mitään. Suorituspaineeton yksi lause muuttuikin suoritukseksi.