Muutot ja viimeiset viikot menevät jotakuinkin ahdistuneena, en saa itsestäni irti mitään yhdentekevää (tai toisaalta perustavanlaatuista) suorittamista kummempaa. Ja sitten eräänä päivänä käännän paksun kirjani sivua ja siinä se leijuu kuin futuristisin avaruusalus: pieni yksisoluinen fytoplankton Emiliana huxleyi. Se rakentaa itselleen eksoskeletonin kokkoliiteista, pyöreistä kalsiumkarbonaattilevyistä. Jokainen kokkoliitti koostuu 30-40 kalsiittikiteestä, jotka solu mineralisoi soikean levyn muotoon kuin rattaan puolia.
Katselen elektronimikroskooppikuvaa vaikka kuinka pitkään ja palaan siihen päivienkin päästä. Miljoonien vuosien ajan planktonit rakentavat kuorensa, elävät ja kuolevat. Kuolleet kuoret ovat sedimentoituneet meren pohjiin kalkkikiveksi, joka joskus myöhemmin kaivetaan toisaalla ylös ja louhitaan temppelien seiniin tai veistetään patsaiksi ja lopulta hapan sade syövyttää ja valuttaa pylväät ja jumalten silmät ja varpaat takaisin mereen.
--
(Kuvaksi ei valitettavasti voi laittaa oikeaa mikroskooppikuvaa, koska tekijänoikeudet ovat niin tiukkoja. Minusta on vastenmielistä, että kuvia voi nähdä, kun ostaa 70€ kirjan, mutta ei muuten, ja eihän niitä sieltä kukaan katsele. Tenttikirjasta.)
Oikeastaan mihinkään liittymätön hömelö assosiaatio, mutta kuvasta tuli kovasti mieleen tämä: gears cube.
VastaaPoistaTaas ihanaa, humanistillekin sopivaa luonnontiedettä. Kokkoliitti! Ihana sana!
VastaaPoistaNuo edellisen postauksen muuttotunnelmat kuulostaa niin kovin tutuilta. Sieltä se koti kuitenkin taas kuoriutuu, pölypallojen ja turvattomien tavarakasojen ja tyhjien seinien alta. Ja se vieras hajukin muuttuu omaksi, ennen pitkää, paitsi jos kyseessä on paha home tai sietämätön viemäri.
Kuvagooglaamalla siitä löytyi kuitenkin kuvia. Vaikka on tuo piirroskin ihan loistava.
VastaaPoistaMielenkiintoista.
j,
VastaaPoistaonhan noissa samaa näköä, huxleyillekin vaan aktiinikampiakselit kiinni kokkoliitteihin ja kuori rullaamaan. Sieltä välistä voisi tulla esiin pieniä tykkejä ja hyökkäysrakkuloita. (Minusta huxleyi ei vaan ole kovin rauhanomaisen näköinen, vaan sota-alus.)
h,
tästä olisi saanut pitkänkin ja tosi hyvän kirjoituksen, mutta eihän minun pää sellaiseen tällä hetkellä kykene. Ajatukset on nyt niin tynkiä ja töksähteleviä, kun olen stressaantunut. Mutta ihan kelpo pikku pala, juuri sellainen lyhyt välähdys niin kuin minun päässäkin se oli.
etikkakulho on sentään tehnyt tehtävänsä ja komeron kamala löyhkä on väistymässä. Muuten ei tiedä, miten päin sitä olisi, kun pitäisi lukea tenttiinkin.
T,
Niinpäs löytyikin (huxleyit ryhmässä!), mutta ei vahingossakaan sitä samaa. Science Photo Library pitää aika tiukkaan kiinni omistaan, skannasin se ensin kirjasta (se oli hienosti visualisoitu väreillä ja tosi tarkka), mutta luovuin koko ideasta. Leikitään, että piirretty kuva kertoo mun henkilökohtaisesta kokemuksesta enemmän. :)
Toi on hieno, tosta vois painaa jonkun design-kankaan :)
VastaaPoistaMaria
Heh, edellisen kirjoittajan ideaa lainaten: minä luulin tuota hetken aikaa joksikin hienoksi uudeksi Marimekko-kuvioksi... Kröhöm. :)
VastaaPoistaJa mitä tulee muuttoon, eilen kuljin kaupungilla ja tajusin yhtäkkiä että sinä voisit kävellä vastaan hetkenä minä hyvänsä. Pitkät pätkät kuvittelin kaikkia hienoja "Dr Livingstone, I presume" -dialogeja.
Hah, marimekon uusi plankton-mallisto! Tai ehkä vallilalle mieluummin, sillä on parempi kaiku kuin marimekolla, vaikka rumempia kankaita.
VastaaPoista--
Tällaiseen erakkorapuun törmääminen onkin melkein yhtä helppoa kuin silloin, kun asuin eri kaupungissa, ellei kotoa tule hakemaan. Mun lähikauppa on sit Anttilan k-kauppa, sieltä varmaan helpoimmin bongaa pihviä etsimästä.
Yllätin itsekin kerran pari bloggaajaa tampereen stockalla, ja kun ihmisiin on tottunut netissä, niin olisitpa nähnyt ne naamat, kun irl-tuntemattomana paukaisin vaan paikalle, esittelin itseni ja hölisin ostoksistani ja kipsutin hetken päästä jo pihalle. Perään jäivät ihmettelemään. Hyviä tyttöjä ne, Minja ja Mimmu.
Eli senkun vaan huutelet, jos törmätään. (Saa jännätä, kumpi tunnistaa ensin ja ehtii laukaista revolverin.)
No jos satut tunnistamaan, niin saa tulla ihan kunnolla nykimään hihasta :D Mä yleensä kuljen ihan omissa maailmoissani kun torilla kävellessä mietin vaan asteikkoja ja scat-tavuja joten en katsele ympärilleni yhtään... lal-lal-laa.
VastaaPoista