palasia

lauantai

Vanha asunto lakkaa olemasta koti ja alkaa vierautensa sillä hetkellä, kun viimeiset pussukat kannetaan ulos ja imuri alkaa hurista ja sankoon lasketaan vettä lattianpesua varten viimeistä kertaa. Loppusiivous ei ole enää kodin siivoamista, vaan suoritettava työtehtävä, mieli on jo muualla. Tyhjä asunto on vain tyhjä asunto, mikään siinä ei näytä tutulta.

Uusi asunto taas ei ole vielä mitään. Siellä ovat tavarat laatikoissaan ja tunnen suurta vastahankaa koko muutosta kohtaan. Talo haisee kummalliselta.


tiistai

Marraskuuni on mennyt, mutta päivät käyvät yhä pimeämmiksi. Valon taitteeseen on vielä aikaa, alkutalvi on pitkä luisu kohti mustaa unta. Siinä on jotakin syvästi houkuttelevaa.

Muuton jälkeen on inhottavaa olla irrallaan. Mikään ei kasva kiinni, eikä pysty lepäämään.


keskiviikko

Pestyt tyynyt ja peitto ja puhtaat lakanat. Tyhjennän loput laatikot. Laitan etikkaämpärin komeroon, koska siellä haisee viemäri.

Tavarat pyörivät seinien vierillä orpoina ja pienemmät kappaleet ja jatkojohdonpätkät kerääntyvät jalkoihini kyhjöttämään, kun silitän verhoja. Kun lipaston päälle nostaa pienen tuolin, yltää aina katonrajaan asti. Sinne, minne pölykin kiipeää lattiamoppeja karkuun.


torstai

Toimeliaana menen liittymään kuntokeskuksen juoksupyörien pitkäaikaisoravaksi. Spinningissä soi Knight Rider ja olo on epätodellinen. Ajattelen Bridget Jonesia putoamassa pyörältä ja Bill Murrayta juuttumassa japanilaisen hotellin cross traineriin. Kilpailunhaluinen vaalea tyttö mulkoilee salin perältä ja polkee seisten tauotkin. Ei liene maksa vaivaa olla kaunis, jos on tuollainen sisäinen maailma.

Pintakulttuurista kävelin kaksisataa metriä kaupunginkirjastoon, ja kaarsin matkalla kiinalaiseen ravintolaan. Kaikkea muuta on siis ruokittu paitsi sydäntä tänään.

Vielä kaksi tenttiä ja syksy on ohi.