Täällä istun muuttolaatikoideni keskellä ja odotan, että aika kuluu.
Olen huokaillut koko syksyn, että tarvitsen lomaa ja tässähän sitä nyt on. Asunto on riisuttu verhoista ja tauluista, kirjahylly seisoo luurankona ilman kirjojensa lihaa, lattia on laatikkolabyrintti. Odotan sitä hetkeä, jolloin tämä huone lakkaa olemasta koti ja muuttuu vieraaksi asunnoksi. Mieli ei irtoa näistä seinistä ihan heti, ei edes nyt, vaikka ne ovat tyhjät. Asunnoista lähdetään niin kuin niihin tullaankin: paljaana ja väsyneenä.
Stressiunet ovat melko kamalia: en tiedä, mistä olen saanut päähäni sellaisen painajaisen, jossa suurella tarkkuudella pilkotaan pienten lasten pieniä sormia terävällä kokkiveitsellä kuin kevätsipulia viipaleiksi. Avaan yöllä silmät, enkä uskalla sulkea niitä uudestaan. Lasten itku ja vikinä kuuluu korvissa. Mitä ne sormet tarkoittavat?
Nukun silti pitkään, yli puolen päivän ja nukkuisin vieläkin pidempään, jos antaisin itselleni luvan. Puuhastelen kaikenlaista ajankuluksi, piirtelen, letitän tukkaa, käyn joka päivä kaupassa asti miettimässä, mitä söisin. Otan kattilan muuttolaatikosta, keitän nakkeja, pesen kattilan, laitan sen takaisin laatikkoon. Pesen tyhjät kaapit ja hellan, ja sotken hellan uudelleen. Sitten taas pesen sen. Jauhan kummallista puolielämää kuin vieterilelu ja ajattelen lepääväni tässä, kun en tee mitään. Kovin raskasta on tämä lepo.
Muuttaminen on kyllä sekä fyysisesti että henkisesti raskasta. Kun kaikki on joko laatikoissa tai levällään, ei siinä kyllä paljon mieli lepää. Mutta tämän kommentin saadessasi taidatkin jo olla uudessa kodissa. Onneksi olkoon uudelle alulle - itse ajattelen, että kaikki muutot ovat omalla tavallaan aina myös uusia alkuja :)
VastaaPoistaOlikohan se stressitilanteena heti kolmantena lähipiirin kuoleman ja avioeron jälkeen, tuo muuttaminen. Voisi olla kyllä ennen avioeroakin, ellei siihen yleensä kuuluisi myös muuttaminen.
VastaaPoistaHuomaa siitä, että unirytmi heittää ja väsyttää tavallista enemmän. On siitä nyt pahin ohi, tottuminen vain on jäljellä.
Sinähän muutit ulkomaille, mutta jos ei tarvinnut tavaroita ja huonekaluja rahdata, niin ei se niin paha ole. Jos vain voisi siirtyä paikasta toiseen ilman sitä kotilon raahaamista mukana, muutot sujuisivat paljon vähemmällä.
Minustakin muutot ovat uusia alkuja, siinä on kaikki symboliset elementitkin mukana, kuten vanhasta luopuminen ja siirtymävaiheet.
Minulla vanhasta kodista luopuminen on aina ollut jonkinlaisen suruajan paikka. Viimeksi kun muutettiin tänne omaan taloon rivitalosta, ensi alkuun rupesi illalla aina itkettään ja tuntui, että pitäisi lähteä kotiin. Olin ihan koditon.
VastaaPoistaJoo, minullakin on melko tympääntynyt ja tyhjä olo pitkään, ennen kuin uuteen paikkaan tarttuu kiinni. En yhtään ihmettele, että ennen on pitänyt tehdä vaikka mitä taikoja, että on olo tuntunut turvalliselta uudessa paikassa.
VastaaPoistaMulla ei jostain syystä ole yhtään ikävä tuonne vanhaan kämppään, vaikka ehdin asua siellä yli kahdeksan vuotta. Tai ehkä se oli liian pitkä aika ja sitten tässä uudessa on niin paljon hyviä puolia. Keskustassa kun on asunut ensimmäiset parikymmentä vuotta elämästään, niin tämähän oli kuin kotiin muuttaisi.
VastaaPoistaVähän sellanen kotifiilis on tietty vielä kateissa, kun mitään ei löydy mistään eikä laatikoita ole ehtinyt purkaa. Mutta kyllä tää tästä. :)
Minua stressasi se, että piti tosi tarkasti harkita, mitä voi ottaa mukaan. Huonekaluilla tai muulla (paitsi pianolla) ei ole minulle merkitystä, mutta esim. kaikki kirjani ja iso osa vaatteitani jäi Suomeen. Minulla on niitä ikävä :D
VastaaPoistaKämppä piti muutenkin siivota ja tyhjentää pahimmasta roinasta, koska emme varmaan palaa. Nyt näyttääkin siltä, että pistämme sen myyntiin eli kun joskus pääsemme siellä käymään, niin pitää pakata loput tavarat ja myydä tai viedä jonnekin säilöön. Loput vaatteeni aion kyllä roudata tänne ja niin palon kirjoja kuin painoraja sallii eli ei kovin paljon ;)
Voisihan ne kirjat rahdillakin lähettää...
VastaaPoistaTosin onhan siinä hyvä tilaisuus karsia niitäkin, mutta en tiedä, miten selviäisin, jos pitäisi kirjat jättää taakse. Täälläkin laitettiin ensimmäisenä kirjahylly pystyyn.
Japaniin lähtiessä mukaan tuli vain matkalaukku, mutta senkin tungin täyteen kaikkea ihan turhaa, jota en edes tarvinnut. En ilmeisesti stressannut tarpeeksi ja karsinut, ja siitä sai totisesti kärsiä, kun piti sitä 30 kilon möhkälettä raahata kuin syntilastia perässä halki koko maan. Kotiutuminen siihen pikkuasuntoon oli työn takana, mutta lopulta siihenkin tottui ja lähikaupasta tuli lähikauppa ja bussista bussi ja päivälle jokin rytmi. Mutta kun ei sitä stressiä enää ihan niin tarkkaan muista, niin nämä kotimaan muutotkin tuntuvat kamalilta.
Minun hyllyssä ei pahemmin ole turhia kirjoja, siis minulle. Jok'ikinen kirja on rakkaudella hankittu :D Paitsi saattaa siellä olla muutama kirjakerhon höpökirja, jota en ole muistanut peruuttaa enkä palauttaa. Ns. hutikirjat olen antanut yleensä jollekin, joka niitä arvostaa. Minulle oli aina tärkeää, ettei hyllyssä ole mitään "paskaa". ;)
VastaaPoistaOlen tuota rahtia miettinyt. Mies ei halua edes ajatella sitä, mutta minun tekisi mieli selvittää paljonkohan se maksaisi...
Mulla edellinen muutto oli pakon sanelemaa koska ei ollut varaa jäädä kolmioon eron jälkeen. Siinä sitte taiteilin pari kuukautta sossun tuilla liian kalliissa kodissa jossa olin ollut onnellisimmillani puolisoni kanssa. Mutta yksi ylimääräinen tyhjä huone ja kaapeissa puolet hyllyistä tyhjiä. Keittiöstä puuttui puolet astioista ja liinavattekaapissa oli yhtä äkkiä tilaa. Mä en kestänyt sitä. Kiitän Eristä siitä että uusi kotini järjestyi kuin vahingossa kun hurjasta epätoivoisesta päähänpistosta kävelin saman talon toiseen päähän, soitin ovikelloa ja kysyin vaihtaisivatko he asuntoa päittäin kanssani. Hölmistynyt nuori pari mietti asiaa kolme päivää ja Vapun aattona kärräsimme kottikärryillä muuttolaatikot toistemme asuntoihin. Kaksio johon päädyin oli minulle jonkinmoinen henkinen pelastus, en tarvinnut lähteä paikasta jossa viihdyin ja uusi asunto muotoutui hyvin nopeasti paikaksi jota voin nykyisin sanoa kodiksi.
VastaaPoistaToivon sulle Annikki voimia sinne uuteen asuntoon ja siihen että tavarasi löytävät paikkansa, asunto alkaa tuntua omalta ja olokin helpottuisi edes hiukan.