tiistai 24. marraskuuta 2009

Eilen

11 kommenttia:

  1. Mä tykkään naakoista ja niiden äänestä ihan hirveästi.

    VastaaPoista
  2. Minä tykkään naakoista ja mustavariksista ja varsinkin tästä naakkapuusta. Ja Annikin käsialasta.

    Kiitos kuvaelmasta!

    Ihan tekee mieli ostaa oikein kapeakärkinen musta tussi, rapidografkynä, ja koettaa itsekin.

    VastaaPoista
  3. Onko meillä täällä Itä-Suomessa naakkoja? Ei ainakaan hirveästi. Minunkin tekisi mieli ottaa kynä, mutta tuloksena on vain kamala tuherrus. Annikki sai kauhallisen lahjakkuutta ja mulle jäi vain lusikallinen, kun täällä Savossa aikanaan jaettiin. Ja herpes, kun peiliin katsoo tänään. Mikä ihana aamu.

    VastaaPoista
  4. Minäkin tykkään naakoista. Opin pitämään niistä erityisesti, kun olin Orivedellä. Se on varmaan joku sieluneläin, vähän kuin harakkakin.

    VastaaPoista
  5. Tiina,

    kappas, kun sattui, niin minäkin :)

    iines,

    minulta loppui tussista muste kesken ja piti siirtyä paksumman käyttöön. Onneksi kävin tänään ostamassa uuden. En ole piirtänyt kuvatarinoitani aikoihin.

    eikös olekin ihanan naiivi käsiala? sanoisin, että sellainen käsiala kuin ihminenkin, mutta miehillä on niin kauheat käsialat, että ei se voi olla totta.

    digitalis,

    onpa sääli, jos siellä ei ole naakkoja. Tilhet viihtyvät myös parvissa, mutta eivät ne oikein naakkoja korvaa.

    Jaettiin minulle kauhalla herpestäkin, joten se niistä lahjoista. Olisin voinut ottaa vastaan kauneuttakin, mutta se ehti loppua jakojonosta, kun kompastuin tissijonossa ja jäin sinne vanumaan.

    mymskä,

    eivätkö vain olekin aivan ihmeellisiä? Satojen parvissa ne muuttuvat kuin eri olennoksi, jään aina seisomaan ja niitä katsomaan, kun ne lentävät ja istuvat yhtenä massana näin marraskuussa.

    VastaaPoista
  6. Turussa ainakin on naakkoja, paljonkin, ja muistanpa Tamperellaakin nähneeni aavemaisen hiljaa siivet suhisten liikkuvia valtaisia parvia.

    VastaaPoista
  7. Ihana työ, naakat toimittavat pudonneiden syyslehtien virkaa. Kauniin läskiäs(tai tupaantulijais-)lahjan jätit Tiinalle.

    VastaaPoista
  8. seeds,

    ne taitaa olla eteläisemmän Suomen lintuja nämä naakat. Tampereella ne ovat harvoin hiljaa, ja narskuttavat ja sirkuttavat koko ajan, lentäessäänkin.

    elegia,

    kiitos :) minua niin söi, kun ei ollut mitään kameraa mukana, se oli niin vaikuttava. sitten se naakkapuu piti piirtää, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut.

    VastaaPoista
  9. Jännä. Minusta naakat eivät ole mitenkään erityisen sympaattisia. Tulee mieleen lähinnä jätteet ja julma katse. Ja tietysti Hitchcockin Linnut. Mutta ehkä olen nähnyt niitä liikaa lapsena, ja liian usein ihmisten jätteiden kimpussa.

    Samoin harakat lakkasivat yhtäkkiä olemasta kauniita ja ihania, kun niitä oli kymmenen edelliskevään poikueista saman roskan kimpussa.

    Varikset ja korpit ovat enemmän meikäläisen lintuja. Etenkin Lapissa talvella korpit olivat tosi söpöjä, kun mitään muita eläimiä ei näkynyt mailla halmeilla, mutta yksinäinen korppi istui valotolpan nokassa.

    VastaaPoista
  10. No miten ketäkin roskien kaivelu ärsyttää. Nykyään, kun roskat ovat monesti lukituissa roskakatoksissa, niin eläimet eivät pääse niitä möyrimään.

    Naakoilla on sellainen terävä katse, ja ne ovat älykkäitä, ja niillä on kaunis muoto. Ja se ääni on mahtava. Roskien kaivelu on vain fiksua, jos sieltä kerran saa ruokaa. Ikävämpi vaan niille, jotka levitellyt muovipussit joutuvat keräämään.

    Variksia ja harakoita oli serkkupojalla lapsena lemmikkinä, ne paskoivat päälle ja lattioille ja joka paikkaan, mutta pidän niistä linnuista silti vieläkin. Ruma ääni on molemmilla, mutta harakat ovat tomeria ja äksyjä, varikset sellaisia harmaita tuumailijoita. Molemmille roskat maistuu. :)

    VastaaPoista
  11. Lintujen roskien levittäminen on muuten aina ihmisen vika: ihminenhän se roskaa, eivät linnut. ;)

    Täällä käyvät ketut repimässä roskapussit auki, jos joku urpo jättää ne kadulle jo illalla haettavaksi.

    VastaaPoista