perjantai 20. marraskuuta 2009

Seulaluun läpi

Lukukauteni viimeiset viikot kulkevat kummallsesti nytkähdellen eteenpäin. Toisinaan menen mukana ja tuskin huomaan ympäristöä, mutta toisinaan

Istun ruokalassa eräänä kosteana iltapäivänä ja ihmisten haju tulvii ympärilläni. Marraskuun tyyni sade uuttaa ominaishajuja vaatteiden ja hajusteiden läpi. Kosteat ihmiset haisevat koirilta, märkä ja paksu rasvan tuoksu makaa matalalla. Hampaat vilkkuvat kitojen edessä, haarukat lappavat, puhe käy vieressä laiskana ja tylsänä, kauempana kohisee kymmenien samanlaisten puheiden tasainen virta. Jos ruoka joltain tuoksuukin, niin se uppoaa noihin suihin ja pian suodattuu hiostavan ihon läpi sakeaksi sumuksi. Luentosaleissa se leijuu ja pyörteilee. Reikiä siihen puhkoo vain vierustoverin pistävä tuskastunut hiki tai toisen istujan laimea hajuvesi. Kovin monen hiukset eivät ole puhtaat, päänahat uhkuvat lämpöä, höyrystävät lisää tähän tilaan. Ja juuri silloin, väliajan jälkeen alkaa automaattikahvin makea hengitys huoneilmaan. Ihmiset särpivät sitä pehmeistä muovimukeistaan, sitä on montaa lajia ja ne kaikki tuoksuvat samalta. Ihmiset särpivät ja hengittävät sitä ilmaan, kaikki ne suut puhaltavat imeliä pilviä hampaiden takaa.

Vessan kaakeleista huokuu ammoniakki, ummehtunut metaani ja rikki. Mikään määrä sitä kirkasta puhdasta vettä pytystä ei huuhdo tuota tuoksua yleisistä tiloista. Ei siisti vaahtoava saippua kadota, ja hajuepiteelistä on lyhin matka aivoihin vain seulaluun läpi kulkevat aksonit hajukäämiin ja tuo haju tulee, tarttuu limaan ja kulkee päähän suoraan.

Ulkona kylmä painaa hajut hetkeksi maahan, mutta minulla on kiire elokuviin. Kaupungilla kiireisten miesten partavedet ja naisten parfyymit jättävät komeetan lailla hajuvanan jälkeensä. Elokuvateatterin salissa ei ensin tuoksu mikään, ei edes vanhat penkit, mutta pimeän tultua avautuvat popkornisuut ja makeisrasiat. Paksu hengitys kulkee huokauksena salin halki.

4 kommenttia:

  1. Kirjoitat kiehtovasti rumista ja rujoista aistihavainnoistasi.

    VastaaPoista
  2. Sovitaanko niin, että heti kun saat opintosi kunnialla lopetettua, ryhdyt päätyöksesi kirjoittamaan. Sinussa olisi siihen aineksia. Hyvä kuitenkin, jos olisi ammatti, siihen voisi turvautua hätätilanteessa. Et olisi tyhjän päällä.

    Rakkain terveisin nimimerkki: aikaeiriitätekemäänkaikkeamitäpitäisitehdäjosonam
    mattitaimuutatekemistäniinpaljonettepystytekemää
    nmitäänkunnollakokemuksestaviisastunut.

    PS. seulaluu on hyvä. Onko kyynelluu tuttu?

    VastaaPoista
  3. Celia,

    ruma ja kaunis ovat hyvin samanlaisia asioita, huomasin, kun kirjoitin. Se päivä oli jonkinlaisen aistipaniikin rajamailla koko ajan, en tiennyt pitikö niitä hajuja ajatella epämiellyttävinä vai ei, ja että jos jotenkin toisin onnistuisi ajattelemaan, niin ei musertuisi kaiken sen painavan hajun alle.

    avatar,

    siihen onkin muiden vajavuuksieni takia sen verran pitkä aika, että voidaan ihan hyvin sopia. tyhjän päälle jääminen onkin elämäni suurin pelko ja kauhistus, ja toinen on se, ettei minulle jää aikaa olla rauhassa ja hitaudessa.

    kiitos sanoistasi. alan vähän rohkaistua jo tekemään kirjoittamiselleni jotakin. Vähin erin, toivottavasti saan jotakin sitä ulos, mitä tahdon ilmaista.

    VastaaPoista
  4. ai niin, kyynelluusta. Ei ollut tuttu, mutta siitä ei ole vaikea päätellä, missä se sijaitsee. kaunis nimi luulle.

    VastaaPoista