Talvinen meri on sulaa tummaa metallia. Laivan persoonaton lounge unohtuu ja katselen vain merelle. Se on niin kylmä ja pimeä erämaa, vieras ja hiljainen. Vastaantulevat risteilijät näyttävät meressä pomppivilta yläpainoisilta kohoilta: niissä on leveyttä ja korkeutta, vaan ei pituutta ollenkaan. Moottorit ja veden vastus resonoivat laivan rungossa, tärinä kiipeää jalkoja pitkin luiseen rankaan ja ravistelee. Tämän mekaanisen valaan kyljistä purskuaa valkoista vaahtoa ja alla on valottomat syvyydet.
Lähellä rannikkoa ilma oli jo niin hyytävä, että kylmä merikin höyrysi pehmeää untuvaa. Rannan tuuli ylsi luihin asti ja huomasin ottaneeni sen liian kevyen villakangastakin mukaan. Hotellissa oli kierreportaat kellariin ja kellarista rappusia ja puuportaita aina ullakkokamariin asti. Katto oli vino ja kattoikkunasta näkyi loputtomasti lisää kattoja ja piippuja ja alempana sisäpiha. Patteri toimi kuitenkin mainiosti ja huone oli lämmin kuin linnunpesä. Suihkusta tuli mutaisen tuoksuista vettä, ja sänky vietti hieman vasemmalle, mutta pidän enemmän pienestä (puhtaasta!) nuhjusta kuin sliipatuista tusinahotelleista, joissa on pahimmassa tapauksessa kylpylä ja kynsistudio.
Katuja, katuja ja lisää kylmiä mukulakivikatuja. Pakenin välillä kirkkoihin kylmyyttä. Yhdessä harjoitteli lehterillä viulisti, mutta jo hetken kuluttua piti lähteä loputtomien identtisten käsityökauppojen reitille. Kahviloista ei ole paljoa sanottavaa, eikä pihveistä, eikä smetanasta, eikä suolasienistä.
Täti vahti huoneensa kylpyammetta, likosi ja oli tyytyväinen. Näytti lapselle kuinka sormea kuljetetaan kynttilän liekin läpi ja torui sitten, kun tyttö teki mallista. Lapsi härnäsi tätiä uhallaan ja heilutti sormea aina uudestaan ja uudestaan. Muistin miten piti aikanaan niellä uhma ja nenäkkyys, syödä paleltuneet imelät perunat, olla hiljaa ja istua piirtämässä. Jos oli järven hiekkaa jaloissa, saunaan ei saanut kulkea. Niinpä irvistelin tyytyväisenä, kun tyttö katseli tätiä pyörein silmin ja venytti huonoa käytöstä kuin purukumia suusta.
Auringonlasku oli räikeää pinkkiä, violettia ja heliotrooppia. Sujautin lapselle vähän lisää rahaa.
Hieno kirjoitus.
VastaaPoistaTarkka ja kivasti vinksallaan tuo kuva, sopivan sadullinen. Baltia, Puola, Tsekki?
VastaaPoistaj,
VastaaPoistakiitos. pari lausetta meni vähän riman alta, mutta hyvä pieni pala oli, ei muistuta matkakertomusta melkein ollenkaan. Itse pidin smetana-lauseista enemmän kuin valaista ja syvyyksistä.
k,
Tallinna! piilotin sen aika tarkasti tekstistä, kun se on niin mundaani. Siitä kuitenkin saa ihan hyvän satukaupungin, kun jättää Toompeat pois ja valkosipuliravintolat, ja kiinnittää huomion kadunkoloihin ja pikkuisiin huoneisiin.
Käsivara tekee ihmeitä tällaiselle entiselle viivotinnyylälle. Tarvitsisin sellaisia ihan oikeita piirtämislomia (joita ei voi tietenkään pitää kotimaassa), tai minusta olisi mukavaa piirrellä tuntikausia jotakin kaupunkijuttua, mutta ei ole koskaan aikaa. Harmi, etten piirtänyt vielä Japanissa. Siellä oli muuten aikaa. Ikkunasta näkyi yliopiston hallintorakennus ja mutalammikko. Sähköjohdot oli tiheää ja matalaa hämähäkinverkkoa laatikkotalojen yllä.
Minusta tuo kuva on niin hieno. Olen palannut sitä katsomaan jo monen monta kertaa, enkä kyllästy kai koskaan. Seinälle ihan voisin laittaa.
VastaaPoistaMitenkähän saisi väritettyä alkuperäisen kuvan, kun sehän on vain mustavalkoinen viivapiirustus paperille, ja tuo taas on photarilla väritetty. Tussilla jos värittää, niin siihen tulee raitoja. Ehkä joku peiteväri? Jos joskus keksin ratkaisun ongelmaan, niin saat sen vaikka tuparilahjaksi.
VastaaPoistaTallinna on kaunis kaupunki.Jopa ne sataman läheisyydessä valloitetut vanhat puuhuvilat, joiden ikkunankehykset roikkuvat miten sattuu.
VastaaPoista