Minulla ei ole täällä käytössä skanneria, joten en ole piirtänytkään mitään pientä, vaikka tahtoisin.
Muilla asioilla on tapana järjestyä, ja kivi vierähti. Sinne jonnekin, minne kaikki kivet yksitellen vieriskelevät, kuka minkäkinlaisen ryminän tai kolahtelun saattelemana.
Kävin katsomassa neiti Kemistin kanssa Pixarin Upin, kolmedeenä, ja se oli hauskaa. Nenäni on liian pieni 3D-laseille, ja ne valuivat aina aivan nenänkärkeen asti. Sitten niitä piti nostaa ja samalla kurkata, miltä se elokuva näyttää ilman niitä. Tekstit leijuivat katsomon keskivaiheilla, ja olisi mieluusti nähnyt enemmänkin leijuvia tekstejä. Sarjakuvaelokuva olisi hieno kolmiulotteisena tasorakennelmana, jossa puhekuplat leijuisivat siellä täällä. Nyt piti tyytyä vain siihen pieneen pätkään tekstitystä, joka kiipesi valkokankaalta syliin.
Kirjakaupasta hain uuden paksun kirjan, se käsittelee mikro-organismeja. Syksy soluavaruuksissa on ollut mielenkiintoinen. Ei vain asian takia, vaan siksikin, että eri kursseilla luonnontieteiden sisäinen hierarkia on tullut selväksi: biologit tuntevat alemmuutta kemisteihin ja fyysikoihin, kemistit fyysikoihin ja fyysikot matemaatikoihin. Paitsi ettei matematiikka ole enää luonnontiede. Tämä käy ilmi siitä, miten kursseilla kerrotaan oma tapa laskea tai ymmärtää ja samalla poikkeuksetta pyydetään anteeksi ylemmältä taholta yksinkertaistavasta lähestymistavasta:
"Meillä biologeilla on tapana x, mistä varmaan fyysikot tai kemistit ajattelevat y."
"Niin täällä meillä kemiassa z, mutta fyysikot varmaan y, mutta näin meillä kemiassa kuitenkin."
"Niin tässähän raiskataan a ja b käsitteitä rankasti ja matemaatikot varmaan itkevät verta, mutta niin meillä fysiikassa on tapana. Lähdekirjan on kirjoittanut fysikaalinen kemisti... mikä ei tarkoita, että kirja olisi huono."
Nämä samat ruokarukoukset käydään läpi joka ikisellä kurssilla (ja käytiin silloinkin, kun itse aloitin opinnot n vuotta sitten), ja arvailtavaksi jää, miten ne muokkaavat opiskelijoiden käsitystä omasta alasta ja muista. Ne sanotaan, vaikka siinä tilanteessa sillä ei olisi edes sisältöä, vaan vain muodollisuus.
"Ummmm oi Ikiaikainen, suojele aihettamme pahaaaaltaaa. Anteeksi tämä alhainen lähestymistapa, pyydämme Sinuulta aaanteeksii."
suburbian
8 tuntia sitten
En usko kyseessä olevan ylemmyys tai alemmuus. Kyse tuntuu enemmänkin olevan tieteen kovuudesta. Matemaatikko on aivan yhtä hukassa kemian osalta kuin kemisti matematiikan osalta.
VastaaPoistaMatematiikassa kaikki on loogista ja eksaktia. Fysiikassa eksaktiutta rajoittaa todellinen maailma, mutta matematiikan mukaan kuitenkin pitkälti mennään. Kemiassa unohdetaan kvanttitason ilmiöt, vaikka niillä jotain vaikutusta saattaisikin olla ja pelataan muutenkin enemmän todennäköisyyksillä ja sillä, mitä keskimäärin tapahtuu. Biologiassa taas kemiallisten reaktioiden ympäristö ei ole niin säädelty vaan tekee mitä haluaa, joten epätarkkuus edelleen kasvaa. Jne jne jne.
Näissä annetaan disclaimerit, ettei kukaan erehdy luulemaan pienten mutkien suoriksi vetämisten olevan sallittua jossain toisessa kontekstissa. Biologiassa (kemiassa, fysiikassa, ...) lienee jollain tarkkuudella täysin samantekevää mitä matematiikka sanoo, koska tähän tarkkuuteen ei kuitenkaan voida mitenkään päästä. Tehdään siis asioita itselle helpoksi, kun ei laskeskella turhia asioita vaan vedetään ronskisti yhtäläisyysmerkit. Toisaalta taas matematiikan puolella pikkuasiat ovat hyvinkin tärkeitä jo kunnollisten todistuksien vuoksi. (Ja voivathan ne sitten tulevaisuudessa olla muillekin aloille tärkeitä, kunhan asiat etenevät ja keksitään sovellutuksia. Saattavat tosin tulla esiin vasta muutaman mutkan kautta.)
Hitto nuo o-sanat ovat vaikeita. Ajatus hiukan karkasi luettuani "mikro-origameja".
VastaaPoistaanonyymi,
VastaaPoistaniinhän se on. On oikein paikallaan kertoa tarkemmat lähtökohdat silloin, kun se on oleellista. Mutta: se selittäminen on kuitenkin luikerrellut sellaisiinkin asioihin, joissa menetelmät (laskea tai arvioida) olisivat aivan samanlaiset fyysikolla ja kemistillä, mutta kemisti kuitenkin heittää sen läpän "fyysikko varmaan aattelee, mutta..." huolimatta siitä onko sillä mitään merkitystä ja ajatteleeko fyysikko todella siitä yhtään mitään sen kummoisempaa kuin kemistikään.
Toisin sanoen hyvä ja laaja näköala, jonka omien metodien rajoituksien ja käyttökohteiden tietäminen antaa, kapeutuukin yllättävästi tuollaisilla fraaseilla, jotka sanotaan muodon vuoksi olipa aihe mikä tahansa.
Ja mitäs tämä "kovuus" kertoo, jos ei hierarkiasta. Se on vain toinen sana, melkeinpä eufemismi sille, miten jotkut menetelmät ovat "kovempia" eli "oikeampia" ja jotkut vaan vähemmän. Se on ihan höpöhöpöä: jokainen ala metodeineen on tarkoituksenmukainen. Sitä ei tarvitse matemaattisella oikeellisuudella mitata tai arvottaa. Ei niin, että jokainen harppaus on alaspäin matematiikasta. Juuri tuosta kovuuden eli matemaattisten teorioiden käyttöastetta vertailemalla syntyy ihmeellisiä kiemuroita, joissa biologi ei voi puhua tieteestään ilman kumartelua fyysikoille, ettei ne vaan tule sanomaan, että "no niin niin, mutta oikeasti...".
(varsinkin kun tiedän aika hyvin, mitä mieltä minkäkin alan ihmiset ovat toisista aloista, lounaspöydässä kuulee kaikenlaista, joten en ihan tuulesta tempaise näitä asenteita)
--
Kemiassa jos missä otetaan kvanttitason asiat huomioon: sidoksia, orbitaaleja ja molekyylirakenteita ei voi kunnolla selittää ilman kvantti-ilmiöitä. Perusreaktioyhtälöissä ei tietenkään kovin kummoista matematiikkaa tarvitse, mutta asian ymmärtäminen on monimutkaisempaa jopa kuin fysiikassa. Ja tätä kvanttitason kemiaa tutkii oma tieteenalansa: fysikaalinen kemia.
Ja biologiassa reaktioymäristöt ovat erittäin tarkasti määritellyt: solujen pH, lämpötila ja monien ainesosien konsentraatiot ovat hyvin rajattuja, ja pienikin heitto sinne tai tänne denaturoi tutkittavat molekyylit. Ei sekään ole mitään huiskimista. Laskennollisesti se on ehkä helppoja puskuriliuoslaskuja, mutta kemiallisesti monimutkaista ja fysikaalisesti vielä vaikeampaa.
En siis sanoisi, että kemiassa ja biologiassa tarkkuus vähenee, vaan että tutkimuksen ja tarkastelun painopiste muuttuu, samoin menetelmät tarkoituksenmukaisesti tutkittavia ilmiöitä ajatellen.
alccis,
origamithan on niin viattomia.. Olisin odottanut sinulta jotain freudilaista tähän väliin. :)
"...eri kursseilla luonnontieteiden sisäinen hierarkia on tullut selväksi: biologit tuntevat alemmuutta kemisteihin ja fyysikoihin, kemistit fyysikoihin ja fyysikot matemaatikoihin. Paitsi ettei matematiikka ole enää luonnontiede."
VastaaPoistaNiin ja missäs on tietojenkäsittelijät, ne luonnontieteiden mörrimöykyt?
Mulla muuten kävi ne freudilaiset lukiessani tota Alcciksen kommenttia.
VastaaPoistaEihän tietojenkäsittelytiede ole luonnontiede, se on oma juttunsa. Ja ihan uusi, taitaa olla niin uusi, ettei siihen ole vielä kehittynyt mitään yleistä suhtautumista. Paitsi tietysti se on kehityksen lippulaiva.
VastaaPoistaAika näyttää, mitä siitä tulee suhteessa muihin tieteisiin, ja toivottavasti vanhojenkin tieteiden suhtautuminen toisiinsa on siihen mennessä jo muuttunut.
(ei teistä ainakaan pahaa puhuta)
Minua ei ärsytä, jos toinen on minua vahvempi. En ole kateellinen, kun kaverini on pidempi. Moni tuttu on paljon komeampikin, mielelläni heidän seurassaan silti näyttäydyn. Mutta se, että ystäväni on minua älykkäämpi, se on aina kova pala purtavaksi. Purukalustoni on siitä kärsivä aina vaan. Ja nyt näitä lukiessani taisin lohkaista palan.
VastaaPoistadigitalis,
VastaaPoistano huh, tässähän nuori nainen ihan punastuu, jos ymmärsin ihan oikein, ja jos ymmärsin ihan oikein, niin sitten tietenkin ymmärsin oikein.
:D
vaikka olihan anonyymikin silleen fiksu, ja varmaan matematiikkaan päin kallellaan. Ihailen suuresti matemaatikkoja, koska en ymmärrä siitä yhtikäs mitään.
mutta oletan, että täällä kehutaan köh blogiemäntää.
Ei niin, se on ihan totta. Mutta luonnontieteiden kandi on melkein (mutta vain melkein) yhtä hauska kuin filosofian maisteri. Ja sitten luonnontieteilijät ja filosofit ei kuitenkaan halua ottaa meitä mukaan leikkimään.
VastaaPoista(Paitsi että Tampereella on opetettu tietojenkäsittelyä jo vuodesta -65. On se toki silti fysiikkaan ja matikkaan nähden nuori.)
Mitääh, LutKako se sinustakin tulee?
VastaaPoistano niinpäs tulee.
Eivät vaan ole viitsineet tehdä sille omaa nimikettä,
tai ehkä se on yhdenmukaisuussyistä a'la Bologna.
Filosofian maistereitahan meistä kaikista tulee, ja sitten ei kukaan voi sanoa päältä, että mitä sitä osaa, kun se voi olla mitä tahansa taidehistoriasta kemiaan.
O-sanasta muistui mieleeni, että Annikki saapui viimeksi luennolle juuri, kun oli puhuttu orgasmista. Sillä oli jotain tekemistä jonkin aivojen alueen kanssa, muistaakseni näköalueen.
VastaaPoistaNo jopas meillä on kivat pehmeän fysiikan luennot. Se oli varmaan se alkukoukku (jälkiliukkailla sitten suoraan Bosen-Einsteinin kondensaatteihin, niin ei edes satu), loppu oli aika kuivaa, kun ei pilkattu edes kemistejä. ;)
VastaaPoistaEn siis mitenkään tarkoittanut vähätellä kemiaa ja myönnän toki olevani väärässä. Kemian ja fysiikan suhteellisia kovuuksia ei varmaankaan ole yleensäkään kauhean mielekästä vertailla. Tarkoitukseni oli nyt kuitenkin lähinnä osoittaa että kovuuksissa on eroa.
VastaaPoistaBiologiasta olisi kai pitänyt sanoa, että se on vähemmän hallittavissa käytännön tasolla tms. Ei kovuus tarkoita mitään "oikeammuutta" tai vastaavaa. Kovuudessa kyse lienee enemmänkin objektiivisesta mitattavuudesta tai kenties mallinnettavuudesta tai hallittavuudesta - ehkäpä jostain tulkinnanvaraisuuden käänteisominaisuudesta, joka lähentää teoriaa ja käytäntöä toisiinsa. Kovempi tiede siis saattaa tieteentekoa ajatellen olla jopa helpompaa kuin pehmeä.
Kieltämättä tällainen formaali eksaktius taidetaan yleisesti pitkälti määritellä matematiikaksi, jolloin kovuudesta kai sitten tulee jonkinnäköinen matemaattisuuden synonyymi.
En minä sinällään näe mitään todellista hierarkiaa tai ainakaan mitään alisteisuus- tai paremmuussuhdetta eri tieteiden välillä muuten kuin että matematiikkaa tunnutaan melkein kaikissa käytettävän ja että melkein kaikkia voi toisiinsa yhdistellä - toisia toki hieman helpommin.
Ei pehmeissä tieteissäkään ole mitään vikaa, kunhan ymmärretään ja tunnustetaan tulkinnanvaraisuus. Usein jopa alan pätevimmät tieteentekijät ovat harvinaisen sokeita sille, että hommat kusevat premisseissä ja reunaehdoissa - ei edes tunnusteta niiden olevan olemassa vaan annetaan omien perustelemattomien ja esiintuomattomien mielipiteiden vaikuttaa saatuun tulokseen.
Digitalis, sehän se aina kirpaisee, minkä mukaan itsensä määrittelee ja minkä omaksi vahvuudekseen lukee. Kyllä taiteilijoitakin kyrsii silloin, kun joku vähän komeamman taulun sutaisee tms.
anonyymi
VastaaPoistaNiin, uskon kyllä, ettet ajattele tieteitä hierarkian mukaan, ja jos olet oikein humaani ja huippusivistynyt, tästä lempeästä ja avarasta katsantokannasta nauttivat myös ihmistieteet ja jopa naistutkimus.
Ymmärrän tuon kovuuskäsitteen ihan hyvin, ja sillä on paikkansa. Mutta sekin on arvioiva käsite, ja kun jotakin arvioidaan, se laitetaan muiden kanssa järjestykseen. Järjestys on aina tietty (pienimmästä suurimpaan): biologia, kemia, fysiikka matematiikka.
Vaikka se voisi olla vaikkapa kokeellisuuden mukaan (pienimmästä suurimpaan): matematiikka, tietotekniikka, fysiikka, biologia, kemia.
Tai mittakaavan: fysiikka, kemia, biologia, fysiikka (tässä tule fysiikka kaksi kertaa)
Tai määrärahojen (eli rahallisen arvostuksen): matematiikka, biologia, kemia, fysiikka.
Se, että mittapuuksi tai näkökulmaksi on valittu jokin tietty, ei kerro mittapuun ulkopuolelta yhtikäs mitään, eikä aina edes siitä, onko tämä mittapuu tarpeen. Monesti ei ole.
Ei sitä niin tarvitse ottaa, ja monet eivät totisesti otakaan, mutta sitten on ihan yhtä paljon niitä, joille se menee aivoon kuin oppi maailmanjärjestyksestä ja sitä minä nyt tässä revittelin.
Uskon tietysti, että ymmärsit tämänkin, kunhan vain ajattelit kertoa, että "en minä ainakaan ja minulla on perustelut.".
Ja minä, minä pidän väittelystä. Varsinkin, kun minulla on hyvät perustelut. Ja nehän löytyy aina.
"ja jos olet oikein humaani ja huippusivistynyt, tästä lempeästä ja avarasta katsantokannasta nauttivat myös ihmistieteet ja jopa naistutkimus"
VastaaPoistaHahaha! Oikein tyylikästä kettuilua.
"sitten on ihan yhtä paljon niitä, joille se menee aivoon kuin oppi maailmanjärjestyksestä"
Siis yliopistossa, jossa nimenomaan pitäisi oppia kriittistä ajattelua?
Voi luoja (tai vastaava yliluonnollinen henkihahmo tahi kvanttivaihtelusta lähtenyt fysikaalinen prosessi).
Onko matematiikkaan tosiaan enemmän määrärahoja kuin muihin aineisiin? Jospa vain kyse on siitä, että muissa joudutaan käyttämään enemmän rahaa laitteisiin tms?
se sama (saa ottaa myös jonkin nimimerkin, niin tietäisin, kenelle puhun)
VastaaPoistaNo ne oli kaikki pienimmästä suurimpaan -järjestyksiä. Matematiikka saa varmaan vähiten, mutta se on ihan mututuntuma, ei mikään budjettifakta. Arvelin ihan niitä laitteistokustannuksia ja muita panostuksia (esim. uusia tiloja, tutkimushalleja, kansainvälinen rahoitus ym.).
Sitä paitsi minähän olen niin avarakatseinen ja laajasydäminen, että arvostan ihan oikeasti kaikkia tieteitä, minusta ne kaikki tuottavat mielekästä tietoa. Yleensä, jos vittuilen ihmisille, jätän sinne myös pienen piikin itsellenikin, jonka tietää, jos tuntee minut, muutoin ei. Hyvän piikin pitää sattua myös itseen. Niin minä ajattelen.
Mallioppimalla ihmiset oppivat tarpeellisen lisäksi ison kasan kaikenlaista tauhkaa, joka ei yleensä ole mitään vaarallista, mutta että joskus on ihan hyvä vähän ravistella rakenteita ja katsoa, mistä se vaappuu.
Saako täällä udella, mitä bloginpitäjä sitten opiskelee? Tuntuu menevän kursseja biologiasta ja kemiasta, fysiikkaakin?
VastaaPoistaSaa udella.
VastaaPoistaMinulla on pääaineena fysiikka, ja sivuaineina luen kemiaa ja biologiaa.
Tosin se vesittää koko jutun, jos aletaan urkkia tietoja sitä varten, että onko auktoriteettia sanoa mitään. Luotan nyt erään kemistin hyväntahtoiseen uteliaisuuteen.
Ei, kyselin opiskeluistasi puhtaasti uteliaisuuttani. :) Itse haaveilen alan vaihdosta ja välillä pohdin (bio)fysiikan tai biokemian opintoja, ja näin ollen olen kiinnostunut tietämään mitä muut tekevät (voin katsos siis päätyä nyt opiskelemaan fysiikkaa, koska "se eräs bloginpitäjäkin opiskelee.")
VastaaPoistaMutta auktoriteettiäsi ei ollut tarkoitus kyseenalaistaa.
Niin, juu, olisin voinut tarkentaa, että luen nimenomaan molekyylibiologiaan (vastaa biokemiaa) kokonaisuutta, enkä yleiseen biologiaan.
VastaaPoistaJos vain on mahdollista (jos oma yliopisto tarjoaa), niin kannattaa kokeilla muutamia kursseja kutakin, että kiinnostavatko ne käytännössä, ja katsoa millaisia kursseja opinnot kokonaisuudessaan sisältävät. Fysiikkahan on kaunista kuin mikä, mutta aika raskas opiskeltava ja kurssit on molekyylibiologiaan verrattuna työläitä.
Voisin kuvitella, että biofysiikka on käytännön työnä erilaisia mittauksia biologisille systeemeille ja ilmiöiden ja aineiden matemaattista kuvaamista (ja ehkä nanopartikkeleiden työstämistä), kun taas biokemia olisi enemmän biomolekyylien ja niiden reaktioiden kanssa työskentelyä. Mutta nämä nyt vain ovat mielikuvia. :)