perjantai 2. lokakuuta 2009

tämä syksy


Hyppelehtiviä lehtiruumiita tulee vastaan. Hetken ne sätkivät ja pomppivat, ja sitten ne maatuvat. Tuohon noin: tien viereen. Ilmassa on maatumisen kirpeä tuoksu. Yhtäkkiä se on minusta surullista. Viima käy lapasista sisään. Totta puhuen saan päänsärkyä, jos viima pääsee pipon reunan alta korvakäytäviin. Energia vähenee, ylipäätään kaikkialta. Aurinko jää maankaaren taakse nyt pitkäksi aikaa; vain järvi tuossa höyryää viileää lämpöään ilmaan, eikä se enää riitä. Avaruus tekee tuloaan maan päälle, sillä on kylmät sormet - ja sillä hetkellä, kun ne koskettavat kamaraa, pysyy lumi.

Poljen ja poljen järven reunaa, vedän pipoa enemmän korvien yli. Kylmä käy kasvoihin. Kaupungin kirjava ja valoisa puoli kuvastuu vastarannalla raitoina ja väreinä lyijynsinisen veden pintaan. En tunne ketään, ja kukaan ei tunne minua. Olen ei-kukaan ja itseltänikin piilossa, mitä enemmän poljen ja kuljen. Jotkut pitävät sellaisesta olotilasta.

Toisinaan, kun vilkaisen ikkunasta ulos, näen harmaan pusikon sijaan kultametsään. Eikä sanoja tule. Ja sitten taas valo pakenee, vetää värit perässään. Taivaanranta on hyvin kalpea, samat puut pimeää suttua.

Yhtäkkiä yöllisistä äänistä korvat liikahtelevat kuin eläimellä. Kauan sitten käyttämättä jääneet lihakset jännittyvät, se kutittaa ja minua huvittaa. En tiennyt, että korvani liikkuvat. Sittenkin se on kovin mukavaa. Liikkuvat korvat. Kuinka paljon niillä eleillä voisikaan olla kertomatta ja peittää. Kertoa, ja avata. Tarkoitin. Niin minä tarkoitin.

5 kommenttia:

  1. Anonyymi10/03/2009

    Nuo lihakset ovat käyttämättä, jos ihminen tuntee olevansa turvassa ja voi olla rauhassa.

    t. Maria

    VastaaPoista
  2. Juu, ja jotkut osaavat liikuttaa korviaan ihan tahtomalla. Minä en. :)

    enpä oikein tiedä, olisiko se niin viehättävää, jos nämä kierteiset levyt kurkottelisivat yhtään minnekään näkyvästi, mutta hiirillä ja kissoilla ja pupuilla ja hevosilla ja ketuilla ja oravilla on kaikilla hienot liikkuvat korvat, joissa on luonnetta. Sellaiset korvat olisivat hienot.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi10/04/2009

    Mä osaan liikuttaa korviani molemmilla tavoilla :)

    t. Maria

    VastaaPoista
  4. Korvaläpät on muuten ihan ehdottoman mainio keksintö viimakeleillä. Itse varmaan kuolisin ilman :/

    VastaaPoista
  5. Huomasin yläasteella osaavani liikuttaa korviani. Lihasteni toiminnan olin tuntenut jo aiemmin, mutta vasta silloin näin sattumalta peilistä, mitä silloin tapahtuu.

    Käytännössä ominaisuudesta on kyllä ollut lähinnä haittaa. Saan niskani jumiin korvia liikuttelemalla, ja kun niska on jo vähän jumissa, jännittelen korvanliikuttajalihaksia melkein pakonomaisesti (mielellään vielä rytmissä...).

    Toisaalta tuleepa edes jotain osaa jumpattua. :P

    ps. en osaa liikuttaa oikeaa korvaani yksinään, mutta vasenta kyllä. Yllättäen juuri se puoli onkin pahemmin jumissa

    VastaaPoista