tiistai 20. lokakuuta 2009

M.


"Tärkkelyitä asioita", muodostaa mieli, kun luen tenttiin. Miten se nyt noin hapertelee, sotkee tärkeät ja tärkkelykset.

Lumi satoi yöllä ja valaisi aamuhämärässä maan. Se oli eilen.

Tänään on taas harmaata.

Istun yliopistolla viettämässä kuuden tunnin tyhjää aamu- ja iltaluentojen välillä. Minulla on paksu kirja mukana, jotta voisin lukea inhoamaani kemiaa. Nekin osat, joista kurssilla pidän, ovat ydinfysiikan kanssa yhteisiä. Kuten esimerkiksi se, että suomalaisille Hundin sääntö on luonnollinen ymmärtää: elektronit täyttävät degeneroituneet energiatilat siten, että tiloille ei tule elektronipareja ennen kuin kaikilla tiloilla on yksi elektroni. Tämä vastaa tilannetta suomalaisessa bussissa, jossa suomalaiset täyttävät penkit Hundin säännön mukaan: ensin asetutaan istumaan tyhjälle penkille, kunnes jokainen penkki sisältää yhden suomalaisen, ja tämän jälkeen täytetään vierekkäiset istuimet.

Tulostin itselleni Watsonin ja Crickin alkuperäisen Nature-lehden artikkelin DNA:n rakenteesta vuodelta 1953 (kuuluu kuriositeettina kurssimateriaaliin). Se käsittää yhden sivun ja yhden ylimalkaisen kuvan, mutta se oli ensimmäinen rakennetta oikein kuvaava malli. Artikkelin konservatiivinen kirjasin tekee tiivistä ja vakavaa tekstiä. Lukuisat kopioinnit ja tulostukset alkuperäisestä ovat tehneet tuhojaan ja paperi pilkuttaa mustetta ja a:t ja w:t pullistelevat väristä. Lähdeluettelon kursiivi on hämmentävää mutatoitunutta puuroa. Luen, ja lukemani muistuttaa tahraista karttaa: e:t sulavat yhteen ja muodostavat saaria, "bases" on särkkä keskellä merta.

Uusi asunto väijyy jossakin lähitulevaisuudessa. Se on korkealla, valoisa, ja siitä näkee järvelle. Sellainen kaupunkilyhty. En ehdi oikein katsomaan sitä etukäteen, mutta kuulemani mukaan siinä on hyvä pohjaratkaisu ja säädyllinen kylpyhuone. Enkä tiedä, miten minuun vaikuttaa taivaan ja veden katseleminen nykyisen vastapäisen talon taideliikkeen ikkunan sekä lehmusten sijaan, mutta liikeikkuna on ollut kovasti murheellinen viime aikoina, kun siinä riippuu suuret ja räikeät LOPPUUNMYYNTI-ilmoitukset. Oikeastaan on inhottavaa luopua vanhasta ja hyvin turvatusta hetkestä elämässä, mutta mitään uutta ei tule tilalle, jos en liiku ja vaihda kasvupaikkaa sellaiseen, joka mahdollistaa enemmän ja erilaisia asioita.

6 kommenttia:

  1. Karhukaiset on uskomattomia olentoja.

    VastaaPoista
  2. Joo, on minullakin ollut sinua ikävä. Jollakin hyvin kummallisella tavalla, niin eri mieltä kuin joka ikisestä asiasta ollaan.

    Paitsi karhukaisista. Ne on tykkiä tavaraa.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi10/20/2009

    Hauska analogia tuo Hundin / bussisääntö.

    Saksassa kerran istuin lähes tyhjässä junavaunussa. Seuraavalta asemalta tuli matkustaja, joka meni istumaan sellaiseen penkkiin, jota vastapäätä oli toinen penkki, ja sillä istui joku nuori mies. Ajattelin, että suomalainen ei olisi ikinä tehnyt noin. Suomalaiset menisivät ensin sellaisille paikoille, joissa ei joudu kasvokkain tai muuten lähikontaktiin muiden kanssa, ja vasta sitten kun muita paikkoja ei enää ole jäljellä, toistensa viereen ja vastatusten..

    Maria

    VastaaPoista
  4. " [--] suomalaisille Hundin sääntö on luonnollinen ymmärtää: elektronit täyttävät degeneroituneet energiatilat siten, että tiloille ei tule elektronipareja ennen kuin kaikilla tiloilla on yksi elektroni. Tämä vastaa tilannetta suomalaisessa bussissa, jossa suomalaiset täyttävät penkit Hundin säännön mukaan: ensin asetutaan istumaan tyhjälle penkille, kunnes jokainen penkki sisältää yhden suomalaisen, ja tämän jälkeen täytetään vierekkäiset istuimet."

    Tämän suomalaiset osaavat niin kovin hyvin. Suomalaiset valitsevat mielellään myös sellaisia istumapaikkoja, jossa edessä eikä takana istu kukaan. Ja jos lukulamput voi sammuttaa (pitkän matkan busseissa), ne sammutetaan sieltä, minne käsi yltää, jotta pimeys pääsee kääräisemään matkustajat kainaloonsa:)

    VastaaPoista
  5. Suomalaisilla on siis suuri van der Waalsin säde, jos asia näin ilmaistaan. Sitä lähemmäs ei atomitkaan mielellään tule toisiaan.

    VastaaPoista