Banaanifobia
51 minuuttia sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
lukee nyt mm.
-
-
-
Infowars on kuollut4 päivää sitten
-
Aluevaltauksia unikaupungissa1 viikko sitten
-
Little, Big2 kuukautta sitten
-
Maarian kirje Jeesukselle5 kuukautta sitten
-
VAATIMATON2 vuotta sitten
-
-
Richard4 vuotta sitten
-
Elämän keskipiste4 vuotta sitten
Selvästi. :D
VastaaPoistaMinäkin tarvitsisin lomaa, lukulomaa, olla vain ja lukea.
VastaaPoistaNyt olen tehnyt lukemisen huippunopeuden, hitaaseen suuntaan. Siitä on jo pitkä, pitkä aika, kun lainasin muistaakseni sinun innostamanasi, Annikki, (luit sitä jossakin postauksessasi, ja sain siitä siten vihjeen) Jumalat juhlivat öisin (Donna Tartt). Eilen illalla sain sen vasta loppuun. Luin sitä nimittäin vain ennen nukahtamista. Ei siksi, että se olisi ollut minusta pitkästyttävä, päinvastoin se oli minusta kauhean hyvä ja vangitsi lukijansa, sain taistella itseni kanssa että sain sen suljettua, sillä olisin halunnut jatkaa ja jatkaa lukemista, mutta se olisi ollut turmiollista seuraavaa päivää ajatellen.
Pidin siitä siis todella paljon. Niin paljon, että aloin ottaa selvää kirjoittajasta. Nyt minulla on luettavana hänen toinen kirjansa,Pieni ystävä. Kovin pieni tuo ystävä ei ole, siinä on 620 sivua.
Mahtaa linnut laulaa, ennen kuin olen sen saanut luettua, sillä aion lukea sitäkin vain rajatun ajan joka ilta.
Yleensä luen liian nopeasti. Mutta Donna Tartt tuntuu olevan niin hyvä kirjailija, että hän on opettanut minut nauttimaan jokaisesta lauseestaan.
Vilkaisin äsken tämän Pienen ystävän alkua, ja se oli niin hyvä, että raskain mielin panin tuon painavan kirjan pois käsistäni, ja nyt valmistaudun nukkumaan. Uni näyttää olevan hirveän tärkeää.
No, tämä tiedoksi sinulle, Annikki.:)
Tiina,
VastaaPoistahah, mutta minkäs sille tekee, kun elämä on pinnalta moniste ja sisältä yksi entsyymitoiminta. Lokakuu jää ihan kokematta tässä.
avatar,
Tämä niin hämmästyttää minua, että minun traagisesta masennusoireesta (=keskittymisvaikeuksista johtuva lukunopeuden hidastuminen mateluksi) ponnahtaakin jotain ihan muuta toiselle ihmiselle. Mutta hidastuminen taitaa olla vastasuuntaus muutenkin kiihtyvälle kiirelle, ja nousussa muutenkin.
Ehkä kokeilen itsekin Pientä ystävää. Koulukiireiltä odottaa sitä ennen Puutarhurin vuosi ja Kafka rannalla sekä runot. Niiden sijaan saan ensin lukea tässä pari sataa sivua genetiikan alkeita ja saman verran kemiaa. huh.
Voihan pitkän kirjan lukemiseen käyttää vuosia. Toki silloin tarvittaneen jo selvästi yli 24 tunnin taukoja. Sopiva nuori mies oli luettavanani kolme vuotta sitten joka päivä, mutta sitten tuli muutama vuosi taukoa. Mutta en ole jättänyt sitä kesken, vaan jatkan kyllä siitä, mihin jäin - joku päivä.
VastaaPoistaKurjatkin muuten kesti minulla useamman vuoden. Tosin puolustuksekseni täytyy sanoa, että Waterloon taistelukentän 100-sivuinen kuvaus (tai jotain sinnepäin) ei oikein jaksanut innostaa 11-vuotiasta.
Taidat olla aika sitkeä lukija :D
VastaaPoistaeikö siinä ehdi unohtua jo ne edelliset sivut, tai laina-aika umpeutua?
minulla on jäänyt sillä tavalla roikkumaan minun historiankirja, jonka aloitin kesällä. Luen sen kyllä, sitä on kehuttu paljon, mutta hitaasti ja pätkissä.
Kyllähän siinä jonkin verran unohtuu. Saa lukea edellisen kappaleen uudestaan päästäkseen takaisin kärryille. Laina-aika ei noiden kirjojen kanssa ole ollut ongelma, koska ne ovat äitini. (Kurjia lukiessani vieläpä asuin kirjan kanssa samassa taloudessa.)
VastaaPoista(Sanavahvistus: menit. Kyllähän Blogger välillä puhuttelee suoraan, mutta tämä oli jo yllättävää.)