Goljat

Siirryin eilen suureen aittaan nukkumaan (aittoja on oikeasti vain yksi, mutta se on jaettu kahdeksi luhtihuoneeksi: suureksi ja pieneksi aitaksi) ja voi sitä hiljaisuutta aluksi. Pienessä aitassa, jossa juhannuksesta asti nukuin, on kaksi kerrossänkyä ja kaksi laveria ja tarvittaessa varasänky, joten siellä nukkui parhaimmillaan seitsemän lasta ja minä. Hiljaahan ne lapset olivat yöllä, mutta ilmeisesti pelkkä hengittäminen, kääntyily ja unennäkeminen saa aikaan niin paljon ääntä, että suuressa aitassa huomasin hämmästyksekseni, että linnut ääntelevät ulkona vieläkin, eivätkä vain alkukesästä.

Hiljaisuutta kesti kaksi minuuttia, kunnes Goljat lähti liikkeelle nurkastaan. Sen jälkeen ei kuulunut enää mitään muuta kuin valtaisa ininämäinen jyrinä tai jyrinämäinen ininä - kuinka kuvailla niin valtaisaa ininää, ettei sitä hyttysen ääneksi olisi uskonut. Lähestyvä Goljat kuulosti hävittäjälentokoneelta, jos ne inisisivät. Se oli hermostuttava ääni jo metrien päästä, saati sitten, kun se valtava hyönteinen lensi näkyville. En ole varmaan koskaan nähnyt niin suurta tavallista hyttystä. Olin laittanut jo itikkamyrkyn pistorasiaan (se uusi hienous, joka polttaa huoneilmaan myrkkyä ja tappaa kaikki hyönteiset ja ties mitä tekee hengityselimille ihmisilläkin), mutta vaikka kaikki muut itikat olivat jo kuolleet, Goljat jatkoi lentoaan. Pari kertaa se hyökki kimppuuni, kunnes myrkky alkoi jo hieman vaikuttaa ja äänestä päätellen Goljat huojahteli lentäessä lähelle nurkkaa, johon se hiljeni - hetkeksi. Sitten alkoi sitkeä kuolinkamppailu, jota seurasin toisella korvalla välillä hätkähtäen, koska aina pudotessaan lattiaan Goljat kopsahti.

iiiiii-iiiiiiii kops
iiiiiii-iiiii-iiiiiii kops
iiiiiiiuuuuiiii kops
iiuuuu kops

Uljas, karmea hyttynen nousi ilmaan ja kopsahti maahan monen monituista kertaa, kunnes se kuoli. Suuri koko suojasi sitä kymmenisen minuuttia pidempään kuin muita hyttysiä, ja se on itikan elämässä varmasti ikuisuus. Tuo jumaltaruinen hyttyssankari(tar).