mäntyHiljaiset sillat oli sekin aika kauhea kirja, varmaankin siksi, etten ymmärtänyt, mitä maagista siinä harmaantuneessa miehessä, joka piti aina kahta ylintä paidannappia auki, jotta laiha rinta pääsi näkymään, mahtoi olla, nainen ja kertoja vain väittivät niin. Mies kuin haukka, leopardi ja viimeinen cowboy, ja niin herkkä että ihan itki. Jotenkin se onnistui elokuvassa paremmin. Kirjassa oli se hyvä puoli, että se oli lyhyt ja että se loppui nyt. Minkähän ihmeen takia kirjailija oli mahtanut nimetä sankarinsa Robertiksi itsensä mukaan? Voin keksiä parikin syytä. Eikun yhden.
Tämä kesälukemisten haaliminen ei ole onnistunut vielä ollenkaan. En ole lukenut vielä montaakaan kirjaa, joista olisin pitänyt (no yhden). Kevätlukemisto onnistui paljon paremmin, kun lainasin paljon japanilaista nykyproosaa. Tosin niiden vinksahtanut maailma käy vähän mielenterveydelle, joten jotkin viattomat 1800-luvun kirjat voisivat olla vaihtelun vuoksi terveellisiä.
Välttelen tiedostamattomasti nukkumaanmenoa ja valvon myöhään. Sitten näen sekalaisia ja levottomia unia koko aamuyön, tuskin muistan niitä enää aamulla. Joissakin on hyvä elämä oudoissa tulevaisuuksissa, jotka kadotan herätessäni.
Tänään on tuullut hurjasti, niin hurjasti, että riehuva ilma kiskaisi aitan oven käsistäni aamulla ja hulmautti tukan ympäri, pystyyn ja solmuun. Oksat taipuivat yhdelle puolelle puita, ja lapset lähtivät lentoon - ainakin melkein. Itämeren aallotkin ovat eksyneet Maaninkajärvelle.
Se ei tainnut olla tämä päivä, kun mieleeni tuli, että voisin todellakin tehdä jotakin tänä kesänä, mutta sitten unohdin kuitenkin, että mitä se oli, mitä piti tehdä. En saa ajatuksista kiinni harmauden keskellä.
annikki
VastaaPoistajos osaisin kirjoittaa niin kuin sinä, minun ei tarvitsisi lukea niin kamalasti.
lue donna tarttin kirja jumalat juhlivat öisin.isyyslomalla oleva ystäväni antti nousi aamukahdeksalta sitä lukemaan:
"huijasin vaimoani, että nousin heiluttamaan vastasyntynyttä poikaani sitterissä. teinkin niin, mutten kertaakaan kääntänyt katsettani tarttista."
Number 1: The Larch
VastaaPoistaHieno mänty!
VastaaPoistaTänä kesänä paras kirja on toistaiseksi ollut Tuhat loistavaa aurinkoa.
Synkkä, mutta silti kaunis ja toiveikas kuvaus naisten elämästä Afganistanissa.
Onkohan ihmislastenkin vanhemmilla sadesäällä tämmöistä: Kohta tehdään jotain yhdessä, täällä sisällä! Mamma käy vaan vähän koneella..
Kiitoksia meri, ja kirjavinkistä myös. En vain tiedä, mitä näillä sanoilla tekisin, ne eivät kerro.
VastaaPoistaLuen nyt Woolfin Aaltoja, ja se on hyvä. Vaikea, mutta voi niitä sanoja. Sen jälkeen otan vinkistä vaarin ja käväisen kirjastossa.
anonyymi,
monty python? mutta, niin, mäntyhän se.
Henna,
moi! Minulla on kotona se tuhat loistavaa aurinkoa, on ollut jo vuoden kai, mutta en ole sitä vielä aloittanut. On tuntunut jotenkin raskaalta aloittaa kuumista hiekoista ja ihmisistä toistensa varassa. Jos siinä olisi edes yksi vehreä puutarha, aloittaminen ei olisi niin vaikeaa, mutta olen ymmärtänyt, että kuivaa on ympäristö.
Ihmislasten vanhemmat varmaan sanovat, että menkääs siitä hälisemästä ja pelaamaan pleikkaa omaan huoneeseen, iskä/äiti on nyt koneella.
the mänty is upsidedown? Or is it just me..?
VastaaPoistaei, kyllä sillä oksat kasvaa noin luonnossakin tuolla yksilöllä. Se tavoittelee taivasta kapein oksin, balettiasennossa. Ylin oksanhahmotelma hämää, joku muukin luuli, että se on mäki, eikä oksa. Ei nimittäin mahtunut koko puu paperille, joten katkaisin sen julmasti ennen latvaa.
VastaaPoistaOnkohan se joku piirtämisen maneeri, että havupuiden oksat olisivat alaspäin, vaikka ne aivan yhtä usein ovat ylöspäin? Maneerit estävät näkemästä, millaisia asiat oikeasti ovat ja vasta sitten voi piirtää.