Pitäisi valmistautua vapun viettoon Helsingissä, mutta onhan tässä vielä huominen aikaa jahkailla, että värjäisikö tukkaansa ja ostaisiko skumppaa, oisko se leppäkerttuantennipanta vai ylioppilaslakki, naamiaisasua vai daameilua.Luen Kazuo Ishiguron romaania Ole luonani aina, ja näen mitä kummallisimpia unia, joita en muista aamulla. Ajattelin nousevani tänään erityisen aikaisin ylös, mutta vastavaihdetut lakanat ja muhkea peitto ja osin viileä ja osin lämmin iho ja unitajunta sotkeutuivat sellaiseksi sargassomereksi, etten voinut siitä nousta ennen kuin aurinko oli jo korkealla ja unista viimeinenkin haihtui.
Ehdin sentään ihan hyvin iltapäivätreffeille aloittamaan terassikautta. Paikallisessa tuntuivat viihtyvän sekä eläkeläiset että opiskelijat, se oli minusta mukavannäköistä. Hölistiin niitä näitä ja sadekuuron jälkeen mentiin kiinalaiseen syömään. Pannullinen ankkaa lämmitti mahaa ja unetti, joten kotiin palatessa alkovi houkutteli kuin metsämätäs. Halasin vain ihan vähän aikaa tyynyä, ja heräsin auringonlaskuun.
Taivas oli harmahtava, ja aurinko kalpea. Taisi tuulla kaakosta.
Leppäkerttuantennipanta!
VastaaPoista