tiistai 31. maaliskuuta 2009

puolille iltapäivää yöpaidassa



Tomaattihöystö (yhdelle):

2-3 tomaattia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen tuoretta basilikaa
voita ja oliiviöljyä
mustapippuria ja suolaa

Valkosipuli ja tomaatti pienitään, basilika revitään. Freesataan pannulla voi-öljyseoksessa hyvin nopeasti tomaatit ja ihan viimeiseksi lisätään hetkeksi valkosipuli ja basilika, etteivät ne pala. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Aikaa kuluu ehkä minuutti. Kaadetaan spagetin päälle ja syödään. Päälle voi laittaa vielä parmesania. Voisin kuvitella, että siihen sopisivat pinjansiemenetkin hyvin.

---

Oikeastaan tuo pitäisi laittaa ruokablogiin, mutta koska siinä on lähes kaikki, mitä olen tänään ja eilen saanut aikaan ja se on niin pieni, helppo ja yksinkertainen, että kai se mahtuu tännekin. Ei tule ihan kauheasti kokkailtua näin yksinään, mutta joskus saatan tehdä muutakin kuin puuroa. Olen jotenkin mieltynyt nyt kaikenlaiseen konstailemattomaan ja yksinkertaiseen (siis verrattuna aikaisempiin monimutkaisempiin itämaisiin ruokiin) ruokaan. Lihapullia ja perunamuussia. Uunijuureksia. Risottoa.

Olen nukkunut hirvittävän pitkään. En huomaa nälkää ennen kuin heikottaa ja silloin on jo ilta. Kävin kevätilmalla kirjastossa palauttamassa kaikki seitsemän ikivanhaa lainaa, joita olen vain uusinut ja uusinut. Ajoin sinne bussilla ja kävelin takaisin. Kengät syövät kiviä ja harjoitan vankkumatonta tasapainoa tyhjentämällä saapasta yhdellä jalalla seisten, enkä horju yhtään. Joku vastaantulija harrasti hymyilyä kävelessään, mutta lopetti heti kun huomasi katseeni. En sano, että olisin masentava näky. Hän, jolla onni oli, totisesti sen kätki.

Kerran kaupassa maitohyllyjen maastossa nätti nuori mies katsoi minua silmiin. Hetken päästä hän oli katsomassa parmankinkkuja tyttöystävän kanssa, puhui hänelle, mutta katsoi taas minua silmiin. Minusta se oli epäilyttävää. En osaa pitää kasvojani mielenkiintoisina, vaikka minulla kauniit silmät onkin. Käänsin katseeni pois ja suljin kasvoni ilmeiltä.

Minulla on myös naapuri, joka jää pitämään minulle aina ovea auki ja postimies, joka soittaa aina ovikelloa, kun jaettavana on suuri paketti. En viitsi enää kolmatta kertaa avata pelkässä kylpytakissa. Luulee vielä, että elän alasti, enkä ole töissä, mikä voi olla tottakin.

2 kommenttia:

  1. Täällä on yksi paastoaja, joka himoiten katsoi tuota ruoka-annostasi. Kuola valuen suorastaan...

    Repesin täysin tuossa kirjoituksesi lopussa sen kylpytakki-episodin johdosta. Sinulla on kyllä mahtavan humoristinen tyyli kirjoittaa. =)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi4/04/2009

    Liitän teille erään osoitteen, joka voipi jotakin vaikka kiinnostaa. itse henk.koht. tuen kyseistä foorumia sattuneesta syystä!
    http://www.inkluusio.blogspot.com/
    ~k~

    VastaaPoista