tiistai 10. maaliskuuta 2009

Juodaan vi..limsaa

Kipeily jatkuu. Eipä tule saatua mitään virikkeitäkään, kun on vain kotona ja yrittää parantua. Kiitokseksi lepäilystä ja rehkimisen välttelystä tänään nousi jälleen vähän lämpöä. Tosin, kyllähän minä eilen kävelin grafiikantunnille. Jospa sekin oli liikaa. Se oli myöskin hieman noloa, että yskin niin kovasti sielläkin, että yökkäilin. Enkä päässyt poiskaan kuin hetkittäin vessaan, koska etsausvärien ja tarvikkeiden siivoaminen vie aina kymmenisen minuuttia ja puolivalmiita laattoja ei voi vain jättää käyttämättä, eikä papereita likoamaan, joten välitön poistuminen ei vain onnistunut.

Ohjaaja ihaili viivaa, jota olin saanut aikaiseksi paksulla pahvilaatalla, joten sain sitten huomiota liiaksikin, kun muutkin tahtoivat tulla katsomaan. Siinä kurkku kutisten ja silmät vähitellen pullistuen seisoin ja yritin kovasti olla sosiaalinen, toivoen samalla, että voisin häipyä vain jonnekin yskimään.

Eilen lopetin limsan juomisen. Siitä on tullut sellainen lohduttava tapa, ja se taitaa pitää minua pullerona. Syksyllä, kun en saanut syötyäkään, ajattelin, että juon sentään sitä, niin saan edes sokeria hengenpitimiksi. Nyt jaksan irtautua siitäkin. Vatsalihasten vääntäminen sen sijaan ei tunnu vielä yhtään kivalta idealta. Luulen, että aloitan senkin taas sairaustauon jälkeen. Omaan kokoon palautuminen on sentään siksi tärkeä asia.

Heh, limsan juomisen... Jotkut sentään lopettaa viinan juomisen. Tai huumeiden käytön. Mutta minulla ei ole ollut koskaan viehtymystä tai taipumusta päihteisiin. Joskus tulee ryypättyä, mutta ei siihenkään ole mitään tarvetta. Enemmän se on sosiaalinen tapa. Lääkkeitäkin minulla on ollut vaikka minkälaisia (enkä puhu nyt yskänlääkkeistä ja antibiooteista), mutta väärinkäyttö ei ole koskaan houkutellut yhtään, enkä jäänyt niistä riippuvaiseksi. Käytin niitä oireisiin sen aikaa, kun oli tarve, ja sitten sekin käyttö jäi. En pidä edes erityisemmin mistään saunasiidereistä, tai että illaksi otetaan huvikseen pari. Minulla ei ole koskaan jääkaapissa mitään oluita tai siidereitä, en pidä viineistä, ja ainoa sakepullokin on ruuanlaittoon. Ei vaan nappaa. Mutta hyvähän se vain on, että masentuneisuuteen ei ole sotkeutuneena mitään päihdeongelmaa. On niin paljon helpompi parantua.

4 kommenttia:

  1. Minäkään en enää nykään juo limsaa, paitsi joskus baarissa kokista..

    Makuvissyistä sen sijaan en kyllä kykenisi luopumaan. Bonaquan vadelma- ja mustikkavissyt ovat iahn parhaita, kun ne ovat ilmeisesti vielä hammasystävällsiiäkin (niissä ei ole hampaita syövyttäviä happoja, kuten sitruunahappoa).

    Tsemppiä limsavieroitukseen.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi3/11/2009

    Hei ollaanko vähän samiksii tuon päihteiden käytön suhteeeeen :D
    Mut limsan juontia en lopeta!!!!!

    VastaaPoista
  3. Paranemisia sinne! On muuten pitänyt monta kertaa jo sanoa noista sun grafiikan töistä yms piiroksista, että ne ovat tosi onnistuneita. Olet selvästi löytänyt oman tekniikkasi ja sinulla tosiaan on kaunis viiva.

    VastaaPoista
  4. seeds,

    kiitos tsempistä :)

    Heini,

    ootkin niin lihava, että kannattais miettiä vielä kerran :P

    chi,

    Kiitos. Vaikka minusta tuntuu, että olen löytänyt vähän langanpäätä vasta, ja teen jotenkin pikkusievää.. mutta eihän tässä tarvitse taiteilijaksi ruvetakaan. Tekeminen itsessään on mukavaa.

    VastaaPoista