maanantai 15. joulukuuta 2008

Pita.

Huolimatta kolmepäiväiseksi paisuneesta riitelystä, joka levisi nettiinkin, ja jota en kuitenkaan ottanut vielä kovin vakavasti (siten että tässä ei koskaan muka suuttumus hälvene), olen puuhastanut uutterasti: virkannut siskontytön laukkua, tehnyt hieman lahjaostoksia, vedostanut karmeita jouluhauki-kortteja ja silittänyt hätäpäissäni kartonkia suoraan, kun se ei nyt puolen vuoden rullalla olon jälkeen suoristunut ihan hetkessä tähän hätään.

Mutta sitä virhettä en enää elämässäni tee, että menisin postiin 15.12. Olen aina aikaisemmin ollut varhain liikenteessä ja laittanut hyvissä ajoin sen punaisen kuoren lähimpään laatikkoon, mutta nyt kun toimintakyky on vähän mitä on, saan usein asiat hoidettua vasta viime tingassa ja olen vihdoin törmännyt viimetinkaisten massojen todellisuuteen. Siellä oli tunnin jonot, jotka ulottuivat postin ulkopuolelle. Koska en pelkää mitään, enkä ketään, jäin rohkeasti jonottamaan. Monet kaatuivat tuskan tielle, vielä useammat luovuttivat, jotkut jäivät liukuovien väliin toistuvasti, koska jono ei liikkunut ei eteen eikä taakse, mutta sainpa kuin sainkin kirjeeni postiin.

Ja ihan vihoviimeisenä sain ne samperin pitaleivätkin väännettyä:

pitaleipiä & hummusta


Pettuleipää ja käpytahnaa. On jäätelö hyvää, kun yksin syö.

5 kommenttia:

  1. No, et vieläkään käsitä miksi loukkaannuin, enkä mielestäni ole riidellyt enkä räyhännyt vaan kertonut oman kantani, mutta samapa tuo. Hyvää tunkkia jne.

    VastaaPoista
  2. Äh, mä luulin että te sovitte jo!

    Mitä jos kumpikin pitäis nyt sitten vaan ne kädet omalla puolellaan. Seuraavasta tulee karttakepistä sormille Tiina-tädiltä. ;)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi12/15/2008

    Hei älkää nyt viitsikö olla toistenne tukassa te kaksi muuten fiksua masennustoipilasta. Näin ulkopuolisen silmin on itsestään selvää, että olette molemmat äärimmäisen ehdottomia kaikessa ihan vain hakeaksenne perusturvallisuutta. Ja molemmat loukkaannutte verisesti, kun ajattelette jonkin uhkaavan ominta itseänne. Ei tässä riitele ihmiset eivätkä asiatkaan, vaan vaan kaksi masennuksestta parantuumisprosessia. Kumpikaan teistä ei varmasti ole noin ehdottoman jyrkkä enää sanotaan viiden vuoden päästä, kun aika on parantanut.

    Pidän molempien teidän blogeista (vaikka Annikki ei osaakaan taivuttaa sanoja genetiivissä ja Brim taas kirjoittaa välillä lyyrisesti kuin vanha mummo) ;P

    Mutta nyt voitte vaikka kollektiivisesti vihata minua, kun rupesin häikäilemättömästi kotipsykologiksi. Menkää nyt jo yli tästä, tyypit! Joohan!

    VastaaPoista
  4. Brim,

    jouluhauki is talking to you! its seing juu aar sviit!

    Tiina,

    kun ehtis :)

    Sara,

    kirjoitusvirheitä, minulla? pitääköhän minun nyt kaivaa jostain kielenhuoll.. eih, sitä en tee.

    Kyllä minulle on ihan oikeasti herkkä paikka tuo lyttäämisestä ja alentuvaisuudesta syyttäminen. Se on aivan karmeaa, kun sitä muutaman vuoden kuuntelee (no 10 vuotta), eikä siitä koskaan tule loppua, vaikka kuinka yrittäisi pitää kielen keskellä suuta.

    Sitten kun kirjoitan siitä kokemuksesta, niin lytätään vielä hieman lisää. Mutta ehkä minä saatan päästä tästä traumasta nyt, kun minulla on konflikti turvallisesti ystävän, eikä seurustelukumppanin kanssa. Siitä jää aika paljon pois terää jo sillä.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi12/16/2008

    Sinä loukkaannut varmasti ihan aiheesta, kun puhutaan lyttäämisestä. Voin kuvitella, että olet joutunut kohtaamaan ihan liikaa paskaa, joka kulminoituu noista piirteistä syyttelemiseen (madot ja muut matelijat). On ihan selvä, että sinun näkökulmastasi on ainoa vaihtoehto tykittää raskaalla kalustolla, kun joku lähtee samalle linjalle.

    Toisaalta taas on ihan selvää, että Brim, joka on joutunut olemaan tahtomattaan ja epäoikeudenmukaisesti nimenomaan lytättävänä, kommentoi omista lähtökohdistaan ja on ihan yhtä ehdoton. Ei entistä paskaa tule sallia nykyisyydessä. Olette molemmat hemmetin loogisia :)

    Haluaisin vain sanoa (tähän kommenttiin lopetan, lupaan), että kannattaa välillä miettiä ulkopuolisen näkökulmasta. Me tulkitsemme aina laput silmillä omasta näkökulmastamme, ja ymmärrämme etenkin kirjoitetun tekstin juuri niin kuin sen voi monimerkityksisistä sanoista ymmärtää (täysin huolimatta siitä, mitä kirjoittaja on TARKOITTANUT). Eikä siitä voi ketään syyttää.

    Ja koska molemmat olette joutuneet käymään läpi paljonkin vaikeita juttuja (mistä juuri teitä molempia arvostankin), te tulkitsette tosi ehdottomasti kaikenlaisia viestejä. Mikä on tietty loogista. Toivon vain, ettette turhaan vetele toisianne lättyyn, jos kumpikin haluaa loppujen lopuksi vain ymmärrystä. :)

    Kiitos ja anteeksi, voitte vapaasti lynkata!

    VastaaPoista