Kohtalonhetket kylmässä talossa - yKSIN

Eilen kävin pikkusiskon kanssa spinningissä, ja isää katsomassa sairaalassa (iskä voi hyvin). Äiti ilmoitti illalla, että aamulla tulee muuten halkokuorma pihaan, että siitäpä sitten hoidat ne kellariin.

Siskontyttö oli yötä, ja olemme molemmat flunssassa, joten makasimme vinttikamarissa hampaat kalisten yön ja aamulla se pahaenteinen koputus ovelta kuului. Ehdin vetää vain pitkän takin yöpaidan päälle ja kengät jalkaan, ja eikun tekemään tilaa kahdelle motille. Isomahainen halkojenmyyjä oli vasta käynyt selkäleikkauksessa, eikä voinut itse tehdä mitään raskasta. Se oli ottanut vaimonsa ja poikansa mukaan tekemään hommia. Vaimo oli kärttyinen miehelleen (kai) ja kiroili. Kävin aukaisemassa kellarin ikkunan ja siitäpä sitten nakeltiin halkoja sisään. Vieras poika ei oikein osannut painaa duunia luukulla (se oli hidas kuin etana), joten komensin sen kantamaan halkoja viereen ja heittelin itse halot kolme kerrallaan. Ja silti siinä meni hiukan yli tunti. Emmi tuli kohta pihalle auttamaan, viimeisen kuorman jätimme pikkusiskon niskoille. Yöpaita märkänä kiipesin portaat sisälle ja sitten nousi kuume.

Öljyauto ei ole tullut, joten lämmitys ei enää oikein toimi. Niinpä kannoin hinkuen ja puhisten kolme korillista halkoja kellarista taloon ja aloin lämmittää takkaa. Heini ja Emmi lähtivät ratsastamaan, joten jäin yksinäni niiskuttamaan. Urhoollisesti leikin Talvisodan lottaa ja hoipuin seiniä pitkin askareissani.

Ooh, kun minua pyörryttää...

Huh huh, kylläpä nämä nyt yhtäkkiä painaa paljon. Voi vitsi miten hienoo, kun ei jaksa enää viimeistä kuormaa nostella kuin porras kerrallaan kellarista.

Vähänks mä kärsin!

Eihän ne kosteat halot meinanneet edes syttyä, eikä kuivia ollut missään. Kiskoin tuohia irti, ja menin kellariin keräämään vanhoja tikkuja.

Eikä täällä oo ruokaakaan yhtään! Oon todella sairas, ja nälissäni, enkä jaksa kävellä enää kauppaankaan..

Kissa tuli kellariin asti minua etsimään, kun alkoi kestää ja se maukui portaissa.

"Täältä tullaan Mullo, elä sinä tule tänne kellariin!"

Voih, olen niin heikko, etten jaksanut enää rappusten ovea laittaa kiinni ja nyt se kissa tulee tänne minua etsimään, kun olen nääntynyt ja sitten se eksyy tuonne jonnekin rojujen sekaan ja sitä pitää etsiä päiväkausia... lopulta enää vain heikko nau'unta paljastaa pienen eläimen satimen, nyyh...

Olohuoneen takan jälkeen odottelin pari tuntia ja menin lämmittämään saunan puukiukaan, jotta sekin puoli taloa lämpiäisi ja siinä meinasi jo puhti loppua. Halot eivät edelleenkään syttyneet ja kuumeisesti (pun intended) mietiskelin, onko täällä missään mitään takkalapiota (vai mikä se on, joka joka takkasettiin kuuluu), jotta olisin voinut kantaa lapiollisen tulisia hiiliä olohuoneesta saunaan.

Jos mää sellaisen löydän, niin entäs jos kuumepökryssäni kaadun tai pyörryn tai horjahdan ja ne hiilet lentää lattialle ja koko talo syttyy palamaan ja sitten olen liian heikko sitä sammuttamaan ja...

Mutta eihän sellaista ollut, joten raahauduin taas kellariin etsimään kuivempia tikkuja ja vanerinpalasia. Paiskasin uuninluukun kiinni ja jätin asian herran haltuun. Jos tässä pitää kuumeessa kuolla jäätymiseen, kun ei jaksa enää lämmittää ja puhallella yhden yhtä sytykettä palamaan, niin niin sen on oltava. (Kiuas syttyi sitten itsestään.)

Sitten könötin sohvalla ja neuloin Emmin lapaset loppuun,

vaikka kuumeiset aivoni tekivät koko ajan laskuvirheitä ja purin sitä muutamaan otteeseen

Lapasten jälkeen yritin soittaa äitille, että toisi jotain ruokaa tullessaan, mutta eihän se tapansa mukaan vastannut. Rintaliivit kiristivät kylkiluita, mutta en jaksanut enää mennä vaihtamaan, vaan makasin siinä

kivuissani!

ja kärsin. Olin kipeä kuin koira. Vetistävin silmin katsoin telkkaria ja nautiskelin kaikkien nivelien kolotuksesta ja lohikäärmeen hönkäisyistä, joita omasta suusta tuprahteli vaivalloisesti väsyneiden keuhkojen uumenista.

Yhdeksän aikaan äiti tuli kotiin ja rääkäisi keittiöstä:

"Mikset sinä Annikki ole yhtään viitsinyt siivota?"


--

epilogi

"Mä oon tosi kipee! kröääh"

"Ootko ees syönyt mitään?"

"No en!"

"Otatko maksalaatikkoa?"

"No en!"

"Mitääh? Niin otatko?"

"Hyi helevetti minä mitään maksalaatikkoa ota, se on sama kuin söisi koiranruokaa tässä tilassa... yritin sulle soittaa, että toisit jotain syötäväksi kelpaavaa, mutta etpä vastannut."

On niiiin huono ruokahalukin, yyh ja oksettaa

"Puhelin oli äänettömällä."

Ja that's it. Äiti meni samantien nukkumaan ja tässä sitä vieläkin riudutaan. Ilman ruokaa, ajokyvyttömänä ja aamulla jääkaapissa ei tule olemaan edelleenkään muuta kuin sitä maksalaatikkoa.

--




PS. Niin että kun tuo äitikään ei yhtään sääli, niin siskot voisitte tuoda mulle ruokaa ja herkkuja ja tulla lämmittämään takan huomenna. Tää sankari on nyt ihan juoksuhaudoissaan.