On saatu aikaan

Olen puuhastanut jouluksi ja joulun jälkeen yhtä sun toista. Minähän en ole mikään varsinainen käsityöihminen, vaan joudun sukan ohjeenkin kertaamaan joka ikinen kerta, kun alan niitä neuloa. Mutta niinpä vain leikin taas pro:ta, ja nitkuttelin valmiin kassin tilkuista, ja ompelin siihen vuorinkin lakanakankaasta sekä painonapin kiinnitykseen.

Jennin kassi

Patalaput virkkasin Huopanen-langasta ja tungin pesukoneeseen. Äiti sai valita raitojen värit, ja sehän tahtoi sinapinkeltaista. En millään meinannut löytää mieleistä ohjetta netistä, kun kaikki olivat jotenkin ällöttävän riemunkirjavia, rumilla kuvioilla tai sama tympeä ohje oli sadassa blogissa. Löysin kuitenkin yhden, johon minulla oli jämälangatkin valmiina. Siskolle tein samanlaiset, mutta isommat joululahjaksi, kun olen tässä jo muutaman vuoden katsellut, että millähän se mahtaa rämpiä laatikoitaan uunista, kun ei sillä ole koskaan edes tiskirättiä siihen hommaan saatavilla.

äidin patalaput

Parin viime päivän hamahelmi-hirvitys oli käydä näin monomaaniselle ihmiselle kohtalokkaaksi, kun kehitin koko ajan parempia keinoja seuloa kymmeniä valkoisia helmiä muiden joukosta, kun niitä piti olla pupuihin ja enkeleihin. Lapsi kyllästyi ennen minua näpräämään niiden kanssa. En oikeasti edes pidä hamahelmistä, mutta silti niitä piti vain kasata kasoihin.

Jennille Haroo Kiti

Vielä pitäisi neuloa Emmille lapaset ja huivi, veljen vauvalle hattu ja tossut ja itselleni uusi pipo, huivi ja lapaset. Sitten onkin varmaan jo juhannus käsillä.