torstai 25. joulukuuta 2008

Joulupäivä

Tänään heräsin siihen, että isä huutaa minua nimeltä, ja huusi ja huusi. Löysin sen olohuoneen lattialta makaamasta, ja se pyysi hakemaan vatia. Juoksin kylpyhuoneeseen ja takaisin, mutta isä jo oksensi pitkin parkettia tummanruskeaa massaa. Äiti oli töissä ja siskot kotonaan. Oltiin ihan kahdestaan kotona, ja jonkin aikaa se oli siinä jo huutanut apua. Kännykkää ei ollut käsillä, eikä se päässyt liikkumaan mihinkään. Soitin yhden isosiskoista hätiin ja yritin siivoilla oksennusta.

Isä oli peloissaan, enkä aluksi tiennyt onko sillä krapula, ruokamyrkytys vai vatsatauti, mutta kunhan se sai selvitettyä, että kyseessä on joku vähän aikaa sitten alkanut kohtaus, johon liittyi voimakasta hikoilua, erittäin voimakasta huimausta ja pahoinvointia, piti soittaa ambulanssi. Hätäkeskuksen päivystäjä ei oikein ottanut uskoakseen, että kyseessä on tn. aivoperäinen kohtaus, vaan jankutti krapulasta ja halusi keskustella isän kanssa. Ambulanssia sai odottaa 20 minuuttia, ja terveyskeskuksessa 40+ minuuttia sitä, että joku vastavalmistunut kandi tuli tutkimaan. Koko ajan isä oksensi ja valitti pyörrytystä, piteli sängyn laidoista kiinni ja oli kylmä kuin kala. Vedin sille mukaan ottamani villasukat jalkaan, mutta litimärälle pyjamalle en voinut tehdä mitään. Äitikin tuli töistä suoraan terveyskeskukseen, ennen kuin isä sai lopulta sitten lähetteen neurologille, ja uuden ambulanssikyydin KYSiin.

Parin tunnin päästä ajettiin siskojen ja siskontytön kanssa sitä katsomaan. Siltä oli kuvattu pää, eikä mitään merkkejä infarktista tai tukoksista ollut löytynyt. Neurologi oli tullut juuri kertomaan tuloksista, kun pölähdimme paikalle. Liuotushoitoa ei voinut enää aloittaa, koska kohtauksen alkamisesta oli jo niin pitkä aika (kiitos vitusti tk ja hätäpäivystys). Kyseessä oli todennäköisesti pikkuaivorungon infarkti, mutta sitä ei kuvauksissa vielä löytynyt. Sentään on hyvä, ettei tuon alueen infarkteissa aloiteta liuotushoitoa muutenkaan, koska se lisää verenvuodon riskiä, mutta kyllä kyrsi siitä huolimatta. Itse emme olisi saaneet siskon kanssa isää vietyä minnekään, koska se oli jo heikkona, ja kaikenlainen liikuttelu sai sen oksentamaan vain kovemmin, ja ambulanssista vänkääminen oli jo ihan älytöntä.

Isä oli väsynyt, eikä jaksanut seuraa, joten lähdimme aika pian ja jätimme isän odottamaan tarkkailuosastolle siirtymistä. Siellä se nyt makaa ainakin pari päivää, ja huimauksesta toipumiseen menee pari viikkoa, kahtena näkyviin kuviin taas menee pitempään.

Suhteellisen kamala päivä.

8 kommenttia:

  1. Voi kamala!
    Toivottavasti isä alkaa voida pian paremmin.

    VastaaPoista
  2. Todella paskamaista. Erityisesti se, että luullaan toisen olevan "vain" känninen, jota voi hoitaa sitten joskus... Ikään kuin huimaus ja pahoinvointi eivät olisi monen muunkin sairauden/kohtauksen oireita.

    Toivon sydämestäni voimia isällesi ja sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kerro isällesi paljon terveisiä ja toivon hänen toipuvan hyvin ja syyn selviävän!!

    Jaksamista teille kaikille paljon!!

    VastaaPoista
  4. Toivon isällesi paranemista ja teille kaikille rohkeutta.

    Aivoperäiset vaivat tosiaankin voidaan helposti sekoittaa melkein mihin tahansa vähemmän vaaralliseen. Kokemusta on.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi12/26/2008

    Voi kamala!

    Turpaan olisi pitänyt niille hätäkeskuspäivystäjille ja ambulanssi kuskeille antaa!!! taidankin tulla käymään nyrkkieni kanssa!
    Kerro Ukolle paljon terveisiä ja paranemisia! Jaksamisia myös koko perheelle!

    Catanit

    VastaaPoista
  6. Voi ei! :(

    Melko inhottavaa tuollainen. Toivottavasti paranee nopeasti!

    VastaaPoista
  7. Voi herranen aika... Tilanteita, joihin ei toivoisi joutuvansa. Ei toivoisi kenellekään. Hyvä, että kuitenkin sait isän hoitoon a tarkkailun alle. Ja nyt kun on kirjoissa, että tällaista on tapahtunut, niin ehkä jatkossa otetaan vakavasti. JOS siis vastaava toistuu (toivottavasti ei!!!)

    Tuo hätäkeskuksen toiminta on kyllä pöyristyttävää. Ei tuohon osaa edes sanoa mitään.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille kommenteista.

    Näillä näkymin perinnön odottelu jatkuu vielä hamaan tulevaisuuteen, ja ukko voi ihan hyvin. :)

    VastaaPoista