Oonko fiksumpi kuin koululainen

Eilen kävin äidin ja siskontytön, Emmin, kanssa lapsenvahtina yhden isosiskon neljälle lapselle. Vahdittavana oli myös pikkusiskon koiravauva, joka lirkki pissiä joka matolle ja kiusasi isoja koiria.

Kolmasluokkalaista Jenniä piti auttaa ympin, matikan ja englannin tehtävissä. Siinäpä sitten pedagogien kuningas, Annikki-täti, istutti takapuolensa keittiön pöydän ääreen ja käsitteli lapsen kanssa Golf-virtaa ja Suomen ilmastoa.

"Miten Golf-virta vaikuttaa Suomen ilmastoon?"

"Se lämmittää sitä."

"No miten se lämmittää sitä?"

"ööö, (luki kirjasta) Golf-virta lämmittää meren yläpuolella olevaa ilmaa."

"Eli meillä on siinä merellä nyt lämmintä ilmaa. Miten se Suomeen kulkeutuu?"

"ööö"

"No mitä tapahtuu lämpimälle ilmalle?"

"Siitä tulee sadetta!"

"No ei siitä ihan sadetta tule... No mitenkäs nyt, kun tässä puhutaan näistä länsi- ja lounaistuulista, jotka tuovat lämpöä Suomeen. Mitä tuuli on?"

"??"

"Kyllä sinä tiijät. Mikä siinä tuulessa liikkuu?"

"No ilma liikkuu!"

"Eli miten Golf-virran lämmittämä ilma tulee Suomeen?"

"En tiijä!"

Kaivelin aika pitkään sitä yhteyttä tuulien ja Golf-virran välillä (siinä käsiteltiin kaikki ruohonjuuresta lähtien, mihin kuuma ilma kohoaa saunassa ja puhaltaako tuuli korkeapaineesta matalapaineeseen vai toisin päin ja tässä vaiheessa aloin jo uskoa, että lähestyn aihetta jo aivan väärästä suunnasta), mutta ei ne piuhat yhdistyneet millään. Sitten tulin siihen tulokseen, että on ihan tyhmää, ettei sitä yhdistetä jo kirjassa valmiiksi. Siinä luvussa on vain erilliset lauseet peräkkäin, että Golf-virta tekee sitä ja tuulet tekee tätä. Yhtenäinen kuva kokonaistilanteesta jää syntymättä ja tietoa ei sitten osata soveltaa. Lopuksi, kun ympäristötiedon kirja suljettiin, kyselin vielä perään:

"No mikä se Golf-virta oli?"

"Ilmavirta!"

"Ei se ihan ilmavirta tainnut olla..."

Eikö sitä virtaa voisi vain vetää seinästä suoraan lasten päähän, jotta se lamppu syttyy? Seuraavaksi tehtiin geometrian tehtäviä ja nykyään oppikirjoissa (tai mistä minä tiedän, jos jo minun aikaa oli jossain toisessa kirjasarjassa) tehdään myös avaruudellisen hahmotuskyvyn tehtäviä. Kuvassa oli pinottuna erivärisiä kuutioita ja nuolet osoittamassa, mistä suunnasta Ari, Oona ja Tiina katsovat pinoa. Sitten piti piirtää näkymä kaksiulotteisena viereen. No eihän siitä tullut hevon paskookaan ja kiroilin sitä, ettei missään ollut rakennuspalikoita, jotta saman olisi voinut koota itse siihen pöydälle ja sitten kiertää katsomassa. Päädyin sitten kasaamaan esimerkin aina klementiineistä (kolmikerroksiset olivatkin aika haasteellisia saada pysymään pystyssä). Sitten nimettiin yhdessä kunkin klementiinin väri ja sitten Jenni sai kiertää katsomassa, mitä mistäkin suunnasta näkyy. Kun klementiinit loppuivat, kasattiin lisää kännyköistä ja pyyhekumeista.

"Onko se kolmen kerros siinä Tiinan suunnassa nyt oikealla vai vasemmalla?"

"Vasemmalla!"

"Käyhän vielä katsomassa."

"Oikealla!"

Mutta tämä innovaatio toimi paljon paremmin kuin harras yritykseni Golf-virran kanssa, ja hahmottaminen nopeutui kerta kerralta ja lopuksi rakennelmaa ei tarvinnut käydä edes erikseen joka puolelta katsomassa.

Toivottavasti ei mennyt lapsiparalta nuppi ihan sekaisin. Minuakin kun isä auttoi laskutehtävissä, se ensinnäkin ei koskaan laskenut niin kuin kirjassa oli esimerkki, vaan keksi aina ihan ihme kikkoja: "Nooo periaattessa tän vois laskee tälleen, mutta jos toiselta kantilta aattelee, niin periaatteessä tää ois tää ja tuo ois tuolla ja se on taas periaatteessa..."