torstai 16. lokakuuta 2008

Sinappisiili

Minä taidan ihan oikeesti olla joku vitun nainen. Tai mistäs minä miesten tunne-elämästä mitään tiedän, mutta omani on vaihdellut tänään:

1) innostus
2) harmistus
3) ärtymys
4) urpoilu
5) huono omatunto
6) urpoilu
7) innostus

ja

8) loputon kyllästyminen itseeni

Missä on vanha kunnon välinpitämättömyys?

something says broken record...

No eniveis, siirrymme uutisissa sosiaalipornoon:

Heräsin. Ja sit kului joitakin tunteja. Sitten taisin käydä suihkussa. Sitten kului lisää aikaa. Sitten minua alkoi kuin halolla lyötynä heikottaa, oksettaa ja pyörryttää. Sittenpä huomasin, etten ollut syönyt mitään koko päivänä, enkä edellisenäkään päivänä ja jääkaappikin oli tyhjänä. Siinä vaiheessa oli hieman tuskallista lähteä kauppaan, joten meninkin sänkyyn makaamaan. Pahimman pyörrytyksen mentyä ohi, puin vain lenkkarit jalkaan ja takin päälle ja lähdin hoipertelemaan keskustaan.

Ruokakauppa on aina hyvä valinta nälissään. Raahasin täyteen ahdettua kassia Stockan aulassa koti mielessä, kun haukansilmäni tarkentuivat pahaa-aavistamattomaan pariin: Minja ja Mimmuhan ne siinä. Puolikuolleena hyvästä ruokahuollostani rääkäisin iloisen tervehdyksen: "Mitäs bloggaajia täällä pyörii??", kättelin molemmat esittäytyen Annikiksi ja jatkoin matkaa suorinta tietä ovelle selittäen kuolevani nälkään. No mutta sehän oli totuus. Jälkeen jäi katsomaan vain kaksi ihmettelevää silmäparia: Annikki had left the building.

Kotona vedin pahinpaan hätään kolme riisipiirakkaa suoraan pussista, minkä jälkeen ryömin takaisin sänkyyn toipumaan. Makasin tajuttomana noin tunnin tai puoli, kunnes sain silmäni auki uudestaan ja jaksoin laittaa ihan oikeaa ruokaa.

Siis voi jumalauta tätä avutonta elämää...

Terkkuja vaan tytöille.


--

PS. Päätösjakso Roomastakin on ensi viikolla. Olen ihan murtunut. Miks se nyt loppuu??

5 kommenttia:

  1. Mä tajusin vasta ehkä viis minuuttia sun poistumisen jälkeen, et mikä meihin oikein iski siinä :D Taisin olla vähän hitaalla tai jotain.. Mutta kiva oli nähdä! :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi10/17/2008

    Kuulostaa tutulta. Tohon vaan kuuluis lisänä panikointi siellä ruokakaupassa ja lisäuupuminen siitä..

    t. Maria

    VastaaPoista
  3. Itse menin ruokaostoksille heti sen tapauksen jälkeen, mutta en oikein osannut ostaa mitään, kun olo oli vähän niinkuin puulla päähän lyöty. Ja päässä pyöri ajatus, että olisin kai sitä voinut edes yrittää saada suustani ulos jotain järkevää. Tai edes jotain, jos järkevä oli liikaa vaadittu siinä yllätyksessä. :)

    VastaaPoista
  4. Lohdullista kuulla, että joku muukin ailahtelee tuolla tavalla yhden illan aikana.

    Annikki aiheuttaa hämmennystä. :D

    VastaaPoista
  5. Voi minja-parkaa, toivottavasti sait sentään jotain ostettua Hurrikaani-Annikin hyökkäyksen jälkeen :)

    Järkevyys on ihan yliarvostettua, älä huoli.

    Tiina,

    joo, nyt on varmaan niin jännittävää elämässä, etten pysy housuissani millään ja sekoan. tj.

    Maria,

    ostovimma ja hysteria voisi ehkä paremmin kuvailla minun stockmannin herkkuosastolla :P

    VastaaPoista