mm. linnut

Tänään olisin voinut juosta taivaaseen asti. Polveen ei enää fysioterapeutin ohjeiden jälkeen ole koskenut kuin joskus hyvin harvoin ja koko ajan vähemmän. Tarvitsen pitemmän lenkin. Keväällä juoksin tuskaisesti kahta, kolmea kilometriä (vrt. Jyväskylässä juoksemaani 6-13 kilometriin), ja nyt voin juosta neljä, viisi, mikä oikeastaan on se matka, jonka lihakset tarvitsevat tottuakseen rasitukseen, jolloin juoksu alkaa rullata. Ensimmäistä kertaa se todella rullasi, pitkästä aikaa! Olin sangen iloinen. Melkein jopa muistin, miksi pidin juoksusta niin paljon ennen kuin lähdin Japaniin.

Vielä kun selätän sen kauhun, mitä tatamin ajatteleminen minussa aiheuttaa...

Onhan se kauheaa, kun ei jaksakaan enää ja painaa enemmän ja koko se massa pitäisi liikutella raskaammin kuin harjoittelun alkuaikoina. En ole todellakaan tottunut siihen, että liikkuessa alkaisi oksettaa.

Selätän sen.

--

Istuksin niin paljon kotona, että on mukava nähdä asioita ja paikkoja juostessa. Tänään katselin rantanurmikolla laiduntavia sorsia. Osalla oli ruohotuppoja nokassa, osa torkkui seisten yhdellä jalalla, eivätkä ne välittäneet tippaakaan minusta.

Tahtoisin piirtää niitä. Yritinkin vähän, mutta ei se onnistunut. Tarvitsen mallin, joten pitäisi palata lehtiön kanssa. Siinäpä radikaali ajatus. Mennä nyt ihan ulkoilmaan piirustamaan..

Sitten vastaani tuli mies kantaen pahvilaatikkoa. Laatikko piti meteliä ja tullessani lähemmäksi, näin että siinä oli pyöreä reikä sivussa ja sisällä räpistelevä pulu. Kaupunkikyyhky, mikä se on. Mistä se sinne oli päätynyt? Pyydystääkö se mies puluja ja tekee niillä - mitä? kouluttaa kirje- ei! sotakyyhkyjä, superkyyhkyjä, uusia parempia kyyhkyjä, VR:n kyyhkyjä, laittaa niistä kyyhkyspaistia..