lauantai 6. syyskuuta 2008

ehkä kuolin

Näin sangen ikävää painajaista, jossa mieheni oli sarjamurhaaja.

"Muistatko, miten kauniilta suusi näytti, kun se oli veressä?", sanoin ja hymyilin.

"Olen kaikkea sitä, mitä haluatkin..", sanoi mies ja suuteli minua.

Myöhemmin olimme paossa poliiseja, ja makoilin itämaisella parvekkeella, käsi veltosti kaidetta vasten. Mies haki basaareista yrttejä. Hän oli hyvin hyvin paha, mutta toi minulle kamomillaa ja salviaa. Hetken päästä jäimme kiinni ja jouduimme vankilaan. Mies nauroi ja aikoi hirttää minut ilokseen tornikellon nyöriin.


Kerrankin oli oikein mukava herätä.

Päätin vaihtaa vuodevaatteet ja pestä tyynyt. Niissä on jo ihan riittävästi tuskanhikeä.

2 kommenttia:

  1. Onpa unet. Tuollaisia pitäisi nähdä arkiaamuina (jos sattuu olemaan töissä tai on joku muu pakkomeno, jonka takia pitää herätä), niin lähtisi ainakin päivä käyntiin.

    Joskus unet ovat niin mukaansatempaavia, ettei tekisi edes mieli herätä.

    VastaaPoista
  2. Kaikki muu on epäoleellista, jos säkin vihaat Myyrää *tähän sadistinen hymiö*

    VastaaPoista