maanantai

Syönpä äitin potilaan tekemää sämpylää, joka on hyvää. Mutta jos musta ei tämän jälkeen kuulu, niin siinä oli varmaan myrkkyä. Syötettiin sitä siskonpojalle ensin, koska se pienikokoisena ihmisentaimena reagoisi myrkkyihin nopeasti.

--

Oho, no nyt oon lykännyt kirjoittamista niin pitkään, että myrkky ei ilmeisesti ole vaikuttanut. Tai tämä todella painava väsymys on jokin alkuoire. Pääni kangertelee.

Kas kun nukuin viime yönä vain 3,5 tuntia ja jouduin heräämään aikaisin. Se oli jotain aivan järkyttävää.

Ensin tuli äiti herättämään, että nouse nyt ylös, ettet myöhästy. Ja kaksi minuuttia äitin jälkeen kissa ilmestyi nirppanokkaisena oven suuhun, mulkoili minua ja maukaisi sekin, että nouse nyt. Ja se jäi odottamaan, että nousen ylös ja puen. Sitten se tuhahti, heilautti häntäänsä ja völlyi itse takaisin nukkumaan.

--

Isän kanssa on puhuttu taas politiikasta, ja isä on kertonut sankaritarinoitaan työnsuojeluajoiltaan. Nyt minä nuokun toisella puolella sohvaa ja isä toisella. Ainoa virkeä taitaa olla kummipoika, joka katsoo James Bondia töllöstä.

Olenko muuten muka ainoa, jonka mielestä tuo Maailma ei riitä on varmaan kaikista fallisin ja homoeroottisin bondi ikinä, kun siinä elokuvan kliimaksissa miehet työntelee pitkää ja paksua *kultaista* reaktorisauvaa edes takaisin keskenään ja toinen tahtoo räjähtää ja toinen pitkittää?

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.

hvee jötä.