Lainasin lisää tankoja, minä niin kovin pidän tankarunoista. Ja erehdyksessä lainasin myös Kaarlo Sarkiaa, kun huomasin paksun antologian hyllyssä ja selasin sen viime lehtiä. Oi voi, harmikseni kotona huomasin, että ne viimeiset sivut olivatkin Sarkian suomennoksia ja itse Sarkia oli juuri sitä karmeinta runoutta, jota ei voi työlääntymättä lukea. Tyyliin*:
On ihmistaimen kohtalonhetki
mik' lähti, kuolon tielle jo pötki
Kuka pimeät laineet, syvän veden tiesi
Kauas jää koti, kodin tulenkarvainen liesi...
Voi krooh.
Runoushan on sydämen sanoja, sisimmän kieltä. Mutta minun ja Kaarlon sydämet eivät selvästikään puhuneet edes toistensa ohi; ne eivät kommunikoineet ollenkaan. Kaarlo sai pakit.
Computer says no.
--
*(Annikki, Sarkiaa mukaellen, köh)
Kuolon tielle jo pötki! :D :D :D :D
VastaaPoista"Kuolon tielle jo pötki"?
VastaaPoistaJa (tulen)karvainen liesi:)
Huh, mitä tavaraa...
Heh, tämä tyyliesimerkki oli kyllä ihan minun pilailuluomus, ei Sarkian..
VastaaPoistatäytyypä korjata
Annikki, monen tyylin taitaja! Tämä oli kyllä yliveto näistä pilarunoistasi. :D
VastaaPoistaJa minä olen sentään lukenut sinun (teidän?) Kaija K -mukaelmasikin.
Siis hei, ne jotkut runoni ovat ihan oikeita runoja... :D
VastaaPoistaKaija Koo taisi olla ihan yhteinen tekele. En edes tiedä, mistä meille tuli mieleen laulaa sitä savoksi. :DD
Se täytyy kyllä mennä vielä vetämään johonkin karaokeen.
En minä tarkoittanutkaan pilarunoilla sinun tankarunojasi. :)
VastaaPoistaIlman muuta menette laulamaan karaokeen! ;D Onhan näitä savoksi laulajia, Ruonansuu ainakin, mutta varmasti sopii muitakin sekaan.
Teidän sisarusparvenne taitaa olla yliveto pakkaus, kekseliäitä ja sanavalmiita nuoria naisia.