Pälvikaljuharakka tepasteli tänään tty:n pihalla.
Luennolla yritin keskittyä ja heiluttelin jalkoja pöydän alla, vilkuilin kelloa ja heiluttelin lisää jalkoja.
Bussipysäkillä näin todella hienon profiilin. Yritin tuijottaa sitä mahdollisimman huomaamattomasti, mutta profiilinomistaja huomasi kuitenkin. Katselin pilviin ja viheltelin mielessäni, ja heti kun nuoren miehen silmä vältti, katselin taas profiilia. Siinä hieno, suora nenä liittyi erittäin viehkeässä kulmassa otsaan, ja yhtymäkohtaa merkkasi jalostuneet kulmakarvat. Poski oli kuin alabasteripatsaalla ja huulet vakavat, toisinaan hymyilevät.
"Anteeksi, tunnen taiteellista kiinnostusta kasvojanne kohtaan..."
Mutta ei, pysäkki oli täynnä muitakin. Ja miehellä oli punainen puhelin ja aniliininvärinen paita - homo se on kuitenkin. Tai seurustelee. Ei tuollaisia profiileita irrallaan juoksentele.
Profiili karkasi Stockmannin pysäkiltä - minun pysäkiltäni! - mutta itse olin menossa kirjastoon, joten katselin vain perään huppupäätä.
Hyvät lukijat: Annikilla on syksyä rinnassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti