tiistai 18. maaliskuuta 2008

Pyykkipäivän ylläri

Huomasin vasta tänään, kun laitoin viikattuja pyykkejä kaappiin, että lakanoista oli kadonnut puolet.

Laiska-paska Juho oli vienyt ne, koska ei viitsi kaupasta ostaa omia ja on kaiken kärsimyksen ja rahanmenon jälkeen oikeutettu varastamaan minun lakanat.

Ovathan ne silti vain pelkkiä lakanoita, mutta kyllä minulta itku pääsi, kun huomasin, että ne olivat kadonneet. Olin ostanut niitä kuitenkin itselleni jo jonkun aikaa, sen valkoisen neljä, viisi vuotta sitten hobby hallista ja anttilan lakanat, jotka ostin syksyllä.. Ja ne oli vain viety. Niin kuin niiden viemiseen olisi joku taivaallinen oikeus.

Ei aio palauttaa. Eikä aio maksaa.

Voitaisiin laskea visakortin kuiteista ja pankkiotteista, että kuinka paljon kukakin on maksanut ja mitä. Siihen hän on täysin valmis. Sitten siitä näkisi, kuinka paljon on kukakin jäänyt miinukselle ja jos hän on jäänyt, niin velkahan kuittaantuu varastetuilla lakanoilla ja varmaankin lopuillakin houkuttelevilla tavaroilla.

Että sellaista vääntöä olisi tarjolla, jos vaikka olisin halukas riitelemään.

Innokasta tekstiviestien vaihtoa, kuin seurustelun alkuaikoina! ehkä jopa tapaamisia iltaisin tiliotteiden ääressä, kiihtymyksestä väristen...

Ei kiitos. Pitäköön tunkkinsa. Pienisieluinen liinavaatevaras.

Sitäpaitsi, nyt voin hyvällä omalla tunnolla nakata sen viimeisen muuttosäkin suoraan sekajäteastiaan.

16 kommenttia:

  1. Käsittämätöntä :c
    Mutta ainakaan sinun ei tarvitse enää nukkua samoissa lakanoissa kuin ko. pitkäkyntinen :/

    VastaaPoista
  2. Ei hyvää päivää! Voimia ja kovasti.

    VastaaPoista
  3. eipä kyllä olisi enää hotsittanut se pallihiki, saati sitten se persvaon hiki.

    Mutta äiti lupasi ostaa vietyjen tilalle uudet :) äiti on kiva.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti noita ylläreitä ei enää kauheasti tule eteen.

    VastaaPoista
  5. tiinuska,

    aina vain vähemmän ja vähemmän, luojan kiitos.

    Eihän se tänne enää pääse tekemään tuhojaan, kun ei ole avainta. Ja tämä välitön nettipalaute toivottavasti ehkäisee törkeämpiä juttuja, kun se ei voi toimia ainakaan salassa.

    Pyörä on tietysti tuossa pihalla, mutta siitä ainakin tietää, kuka on ollut asialla, jos se vaikka mystisesti "kaatuu" ja menee rikki.

    VastaaPoista
  6. Olen aina luullut, että kosto on naisten juttu. Mutta ei näköjään. *pyörittelee päätään*

    VastaaPoista
  7. Voi kuule, kosto on ihan kaikkien yhteinen juttu.

    Ja mitä se kertoi siitä, mitä se minua edeltävälle tytölle teki sen selän takana niiden kaveripiirissä ja muutenkin ("kyllähän pillu aina kelpaa, jos sitä on tarjolla"), niin en elättele yhtään toiveita, että olisin yhtään poikkeus. Meillä ei vain onneksi ole mitään yhteistä kaveripiiriä, eikä minulla ole mitään salattavaa, toisin kuin sillä teini-iän tyttöystävällä.

    Muutenkin koko tämä katkeruus on mennyt jotenkin ihan nurinkurisesti. Minunhan tässä pitäisi jätettynä olla katkera ja tehdä tihutöitä, haastaa riitaa raha-asioista ja uhkailla, mutta ei se nyt ihan niin mennyt.

    Tietysti, jos laskee blogikirjoittelun tihutöiksi, mutta siinä saa jo ummistaa silmänsä aika monilta asioilta, että saa minut näyttämään kostonhimoiselta kiusaajalta.

    VastaaPoista
  8. Eihän muuten avoliiton jälkeen tarvi laskea, kuka on maksanut mitäkin. Ne on olleet kummankin omia rahoja. Sen sijaan suhteen päätyttyä ei saa toisen omaisuutta viedä ilman lupaa, se on varastamista. Niin että eikös tuosta voisi tehdä rikosilmoituksen, ilman että toisella on mitään sanottavaa?

    Vaikka eipä siinä olisi suurta järkeä. Menee vaan aikaa, rahaa ja luotettavuus oikeuslaitoksen silmissä.

    VastaaPoista
  9. niin, tehdäänhän sitä monesti pyykkitupavarkauksistakin ilmoituksia..

    Mutta ne nyt on vaan lakanoita, ja saan uudet huomenna.

    Ottipahan vaan päähän, kun ne oli viety ja tyypin tuntien tiedän täsmälleen sen ajatuskulunkin:

    "oho, eihän näissä mun tavaroissa ole yhtään isoja lakanoita... olihan niitä nyt aika paljon, ei ne kaikki *voi olla* sen ja joo, tuo tuli selvästi sängyn mukana ja joo tuota mä olen käyttänyt toogabileissä, se on mun ja öö vaikka ei oliskaan, niin vittu mä maksoin sen hullun elämistä niin paljon, että kyllä mä nämä voin ottaa.."

    Sen sijaan, että olisi päässä välähtänyt, että "mulla ei ole lakanoita" -> "käyn ostamassa itselleni lakanat", kuten normaali ihminen tekisi.

    Mutta kun ei. Helpointa oli käydä tyhjentämässä minun kaappia ja niinhän se laiskaperse herra itsekäs kävikin tekemässä. Ja siihen päälle keksi sopivasti vielä tarinatkin niille lakanoille, kuinka ne ovat hänen, että voi oikeuttaa niiden viemisen.

    Kaiken huippu oli se tilitietojen tarkistaminen, kun hänellä on oikeus! Voi vitura, ihan kuin minun sanaan ei voisi luottaa ja ihan kuin en tietäisi täsmälleen, mitä olen ostanut ja milloin, muutenkin.

    Vähän sentään auttaa tänne purkaminen. huh

    VastaaPoista
  10. Jestas sentään. Pelottavampaa on se, että maailmassa on muitakin samanlaisia tapauksia. Oma eksäni suhteen aikana laski hyvin tarkkaan paljonko rahaa käytti avoliittomme sisällä, mm. hampurilaisateriat jotka oli tarjonnut minulle, tai bensakulut jos oli heittänyt minut äitini luokse. Suhteen lopuksi hän ilmoitti minun olevan hänelle yli 300 € velkaa kaikkien näiden vuosien saatossa kertyneiden pikkuvelkojen ansiota. Mahtavaa. En maksanut.

    VastaaPoista
  11. Juu, kysehän on *vain rahasta*.

    Voi elämä..

    Mitäs jos tekisi itse laskun tehdyistä kotitöistä, kirjanpito- ja kuriiripalveluista, seksipalveluista (kinkystä lisämaksu), koti-terapiasta ja jalkahoidoista?

    Kaikelle on rahassa käypä hinta, ja raha se on kaiken mitta..

    Edellinen eksä soitti keskellä yötä kaksi vuotta eron jälkeen, että elän hänen rahoillaan, kun minulle oli jäänyt yksi kattila, paistinpannu ja aterimet. Palautin nämä astiat, ja ostin uudet. Nyt olin vähän viisaampi ja pakkasin kaikki Juhon ostamat tavarat jo hyvisä ajoin poisvietäväksi, uusia saa ja tavaroilla ei ainakaan tarvitse kiristää.

    mutta kuinkas sitten kävikään. :P

    VastaaPoista
  12. Mitä opimme tästä? Ei kannata muuttaa yhteen.

    Suhde on parhaimmillaan kun se on pelkkää seksiä par kertaa viikossa. Itse olen nyt ollut moisessa "suhteessa" ja olen erittäin tyytyväinen. Ei mitään ylimääräisiä turhuuksia ja keinotekoisia rakennelmia tai normeja jotka sotivat minun etuja vastaan.

    Kuka sen on ylipäätään keksinyt että pitäisi jonkun kanssa pystyä elämään samojen seinien sisällä?

    P.s Ylläolevassa tekstissä on tahallaan jätetty huomiotta se karmea ja voimakas vaikutus joka joillakin naisilla on tupannut olemaan minun selkeään ajatteluuni. Köh.

    VastaaPoista
  13. Joo, lapset pitää äidin hoitaa yksin. Eikun ei, niitä ei kannata alun alkaenkaan ikinä saada. Ihan sama, kuinka kovaa biologia huutaa ja vaikka ainoa tarkoitus yksilön täällä oloon onkin omien geeniensä levittäminen.

    Ja paijaamistarpeen voi tyydyttää kissalla tms. eläimellä. Ai mutta sittenhän allergisten vaan pitää pärjätä ilman mitään paijaamista. Vaikka mikä olisi, nih.

    Miten tulikin noin kiukkuisen kuuloinen teksti ilman adrenaliinia. :o No, olen vaan huono kirjoittamaan. ^^

    VastaaPoista
  14. Kami, oi suuri opettaja :D

    eikös se kaikista luonnollisin olomuoto meille apinoille olisi sellainen pienikokoinen lauma?

    Yh, kyllä tämä yksinelo mattojen ja lamppujen kanssa on aika parasta. :)

    VastaaPoista
  15. Onhan se lauma, mutta mitä ihmettä tämä yhteiskunta on ellei pieniä laumoja.

    Ulkoistaminen on päivän sana.

    Emme tarvitse enää niitä perhe- ja sukuyhteisöä, lastentarhat kasvattaa lapset, koulut sivistää, ruokkii ja jos lapsella on ongelmia, sekin hoituu yhteiskunnan kautta. Kaikille on lokero ja paikka. Yh-äitejä on paljon nykyään, koska se on mahdollista. Tosin ehkä lapsen kustannuksella, mutta mitä siitä, vanhemmilla on oikeus tehdä mitä huvittaa omalla elämällään! He ovat yksilöitä! Ensiksi ite, oma onnellisuus ja unelmat ja sitten muut.

    Parisuhde ja avioliitto on sosiaalinen ja taloudellinen konstruktio! Alas! :D

    VastaaPoista