Jalka pyrkii naputtamaan kiivaasti. Se on sitä psykomotorista agitaatiota - mieliliikkuvaista ahdistusta.
Monet kirjoittavat, että linnut karjuvat. Mistähän sekin verbi on lintujen ääntelyä kuvaamaan pakottautunut? Ovatko muut lukeneet jonkin kirjan, jossa tämä sykähdyttävä termi on ah ensi kertaa ilmaistu? Jossain on jokin lähde...
Linnut karjuvat. Eivätkä karju.
Kirkas ja kuulas viserrys täyttää ilman. Linnuilla ei ole edes oikeat vokaalit karjumiseen. ii ee yy uu
Karjuminen vaatisi oo:n, aa:n ää:n ja kovia konsonantteja.
Paheksun. Ei mikä tahansa sinne päin oleva verbi ole uusi ja raikas. Sirkkelöin kakkua.
Kakkua ei sirkkelöidä, eivätkä linnut karju. Eivät edes runoissa.
Baltimoren sillan romahtaminen ja rahtilaivan foliolasti
2 tuntia sitten
On variksilla oikeat välineet! On aata ja on kovaa konsonanttia... KRAAAAAAAAAK KRAAK KRAAK! ;)
VastaaPoistaKukaan ei kuitenkaan puhu variksista, kun puhutaan karjumisesta, vaan lähinnä tiaisista.
VastaaPoistaEi ei, mulle ei ole tullut yksikään lintu vielä karjumaan. :)
Monet kirjoittavat, että linnut karjuvat. Mistähän sekin verbi on lintujen ääntelyä kuvaamaan pakottautunut?"
VastaaPoistaTuo löytyy Väinö Kirstinän Hitaat auringot (1963) runokokoelmalta En muista koko runoa, mutta nuo säkeet menivät jotenkin näin:
Linnut karjuvat puissa.
Hyvä hyvä, huutavat lapset.
Muistaakseni isäni käyttää tuota ilmaisua ja sieltä se minulle on tarttunut. Mutta todella, minusta tiaiset karjuvat, ne karjuvat oikein kuorossa "Panettaa, panettaa!!!!!". Äärimmäisen rasittavaa.
VastaaPoistaValitanpa samantien lähilehdon häirikkö-satakielistä, jotka aamuöisin kesällä estävät minua nukkumasta. Tiedän, olen ehkä hieman liian herkkäuninen.
VastaaPoistaHeh, jollei lintujen karjuminen sovi, niin mites sopii plastiikkiruohon lepertely tai mielipuolisten kenkien inhon ilme?:
VastaaPoistaEtsintä on keino olomme helpottamiseksi
Etsintä on keino olomme helpottamiseksi
pörhötämme siipiä kohden päivää
olen karata lapsuudenunelmiin syömään halvakaneja
haistelemaan tuoksuja kissan niskasta
juoksen liikkuvana varjona veden yllä lentäneen vierauden yli
kiirus on kaupunkien monipiippuinen juttu ja
nokkamme uivat rottien maassa
raivoissaan auringon kehrä nukahtaa kuin tukki
jos hän rikkoisi valtakunnan silmät seinää vasten…
unohtaisi kaiken mitä on muistettavissa
kohtauksia sairaanhoitajan omasta yksityisyydestä
kahdeksi viikoksi vuorattu käsi jakelee lääkkeitä
mielii näyttää mahtavat hampaansa
haluaa kosketella pehmeää häntääni
koira kiertelee ammetta jossa undulaatit nukkuvat
punotussa häkissään huovutettuna
likakaivoissa makaavia satamia koristaa lähtö
minne sattuu?
Äidin sierainten hönkä,
raskaat askeleet kellahtavat kumoon
urosten kellareissa kylmempi yö
raadeltu hiiri rotanpoikasten keskenkasvuisiin vatsoihin
sen mitä sanot sanot hiljaisella mielellä
plastiikkiruoho hapsottaen lepertelee uneliaan taivaan puutarha-
tuolista nukkuvat aurinkolasit huomaa vasta
liian kännissä lentää
aurinkokellotaulun laidalta lasikatoksen lävitse
kissan kellarissa pikkuruinen siru, mikroaalto-
lähetin luottohäiriölautakunnassa peitin
tuoksuni nahalla, tupakalla, oluella,
tulehduksen kauhtuneessa
kukkatapetissa kosteusläiskiä
Pahanhajuisten kortteerien turkisaaveet
makaavat aivojensa sohvalla
pehmustetulla tuolilla kalsarit puolitangossa
mielipuolisten kenkien inhon ilme oma kielensä,
laakea maa sulkee ovensa
Minä - 1999/2007 (Alku vuodelta 2007 loppu vuodelta 1999)
Ei ihmekään, jos Mielityn kevät on kauhea :D riettaita elukoita puut, pensaat täynnä!
VastaaPoistaJohanneksella taas on hirviän pitkä runo, huh,
luen sen...
...
...
Heti luin väärin: "olen karate.."
...
Totta kai kengillä voi olla inhon ilme, eihän se tappele kielitajun kanssa yhtään.
Jos lintujen metakasta pitäisi jotain korostettua sanoa, niin sanoisin, että ne kirkuvat, riekkuvat, piikkaavat puissa tms. Vokaalimielikuva menee karjumisesta ihan epämukavasti, vaikka se sitä intoa ja röyhkeyttä ehkä kuvaisikin.
Vastustan suuresti, että luetaan runosta jotakin ja sitten puhutaan linnuista sillä tavalla särähtäen. Murretapauksissa voin ehkä antaa anteeksi. Ainakin yhden kerran.
"Vastustan suuresti, että luetaan runosta jotakin ja sitten puhutaan linnuista sillä tavalla särähtäen."
VastaaPoistaItse asiassa luulen että tuon jääminen ihmisten mieliin johtuu juuri siitä että se ei alunperinkään sopinut ihmisten mielestä lintujen ääntelyn kuvaamiseen.
IMHO Väinö Kirstinä oli avantgardistisen runouden mestari, mutta kyllä häneltäkin huonoja runoja löytyy, minä tosin pidän Hitaita aurinkoja kokonaisuutena helvetin hyvänä ja uutta runouteen tuoneena kokoelmana (Ja pidän karjuvista linnuista).
Ei ole mullekaan linnut karjuneet koskaan. Kaikkea muuta ne kyllä tekevät (mm. lokit hulluksi kesäisin), mutta karjua ne eivät osaa.
VastaaPoistaMutta törkeän kova ääni niillä on. Ei kyllä tule mieleen mitään verbiä sitä kuvaamaan.
VastaaPoista