keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Roimaa

Jalka pyrkii naputtamaan kiivaasti. Se on sitä psykomotorista agitaatiota - mieliliikkuvaista ahdistusta.

Monet kirjoittavat, että linnut karjuvat. Mistähän sekin verbi on lintujen ääntelyä kuvaamaan pakottautunut? Ovatko muut lukeneet jonkin kirjan, jossa tämä sykähdyttävä termi on ah ensi kertaa ilmaistu? Jossain on jokin lähde...

Linnut karjuvat. Eivätkä karju.

Kirkas ja kuulas viserrys täyttää ilman. Linnuilla ei ole edes oikeat vokaalit karjumiseen. ii ee yy uu

Karjuminen vaatisi oo:n, aa:n ää:n ja kovia konsonantteja.

Paheksun. Ei mikä tahansa sinne päin oleva verbi ole uusi ja raikas. Sirkkelöin kakkua.

Kakkua ei sirkkelöidä, eivätkä linnut karju. Eivät edes runoissa.

10 kommenttia:

  1. Anonyymi2/13/2008

    On variksilla oikeat välineet! On aata ja on kovaa konsonanttia... KRAAAAAAAAAK KRAAK KRAAK! ;)

    VastaaPoista
  2. Kukaan ei kuitenkaan puhu variksista, kun puhutaan karjumisesta, vaan lähinnä tiaisista.

    Ei ei, mulle ei ole tullut yksikään lintu vielä karjumaan. :)

    VastaaPoista
  3. Monet kirjoittavat, että linnut karjuvat. Mistähän sekin verbi on lintujen ääntelyä kuvaamaan pakottautunut?"

    Tuo löytyy Väinö Kirstinän Hitaat auringot (1963) runokokoelmalta En muista koko runoa, mutta nuo säkeet menivät jotenkin näin:

    Linnut karjuvat puissa.
    Hyvä hyvä, huutavat lapset.

    VastaaPoista
  4. Muistaakseni isäni käyttää tuota ilmaisua ja sieltä se minulle on tarttunut. Mutta todella, minusta tiaiset karjuvat, ne karjuvat oikein kuorossa "Panettaa, panettaa!!!!!". Äärimmäisen rasittavaa.

    VastaaPoista
  5. Valitanpa samantien lähilehdon häirikkö-satakielistä, jotka aamuöisin kesällä estävät minua nukkumasta. Tiedän, olen ehkä hieman liian herkkäuninen.

    VastaaPoista
  6. Heh, jollei lintujen karjuminen sovi, niin mites sopii plastiikkiruohon lepertely tai mielipuolisten kenkien inhon ilme?:

    Etsintä on keino olomme helpottamiseksi

    Etsintä on keino olomme helpottamiseksi
    pörhötämme siipiä kohden päivää
    olen karata lapsuudenunelmiin syömään halvakaneja
    haistelemaan tuoksuja kissan niskasta
    juoksen liikkuvana varjona veden yllä lentäneen vierauden yli
    kiirus on kaupunkien monipiippuinen juttu ja
    nokkamme uivat rottien maassa
    raivoissaan auringon kehrä nukahtaa kuin tukki
    jos hän rikkoisi valtakunnan silmät seinää vasten…
    unohtaisi kaiken mitä on muistettavissa
    kohtauksia sairaanhoitajan omasta yksityisyydestä
    kahdeksi viikoksi vuorattu käsi jakelee lääkkeitä
    mielii näyttää mahtavat hampaansa
    haluaa kosketella pehmeää häntääni
    koira kiertelee ammetta jossa undulaatit nukkuvat
    punotussa häkissään huovutettuna
    likakaivoissa makaavia satamia koristaa lähtö
    minne sattuu?
    Äidin sierainten hönkä,
    raskaat askeleet kellahtavat kumoon
    urosten kellareissa kylmempi yö
    raadeltu hiiri rotanpoikasten keskenkasvuisiin vatsoihin
    sen mitä sanot sanot hiljaisella mielellä
    plastiikkiruoho hapsottaen lepertelee uneliaan taivaan puutarha-
    tuolista nukkuvat aurinkolasit huomaa vasta
    liian kännissä lentää
    aurinkokellotaulun laidalta lasikatoksen lävitse
    kissan kellarissa pikkuruinen siru, mikroaalto-
    lähetin luottohäiriölautakunnassa peitin
    tuoksuni nahalla, tupakalla, oluella,
    tulehduksen kauhtuneessa
    kukkatapetissa kosteusläiskiä
    Pahanhajuisten kortteerien turkisaaveet
    makaavat aivojensa sohvalla
    pehmustetulla tuolilla kalsarit puolitangossa
    mielipuolisten kenkien inhon ilme oma kielensä,
    laakea maa sulkee ovensa

    Minä - 1999/2007 (Alku vuodelta 2007 loppu vuodelta 1999)

    VastaaPoista
  7. Ei ihmekään, jos Mielityn kevät on kauhea :D riettaita elukoita puut, pensaat täynnä!

    Johanneksella taas on hirviän pitkä runo, huh,

    luen sen...

    ...

    ...

    Heti luin väärin: "olen karate.."

    ...

    Totta kai kengillä voi olla inhon ilme, eihän se tappele kielitajun kanssa yhtään.

    Jos lintujen metakasta pitäisi jotain korostettua sanoa, niin sanoisin, että ne kirkuvat, riekkuvat, piikkaavat puissa tms. Vokaalimielikuva menee karjumisesta ihan epämukavasti, vaikka se sitä intoa ja röyhkeyttä ehkä kuvaisikin.

    Vastustan suuresti, että luetaan runosta jotakin ja sitten puhutaan linnuista sillä tavalla särähtäen. Murretapauksissa voin ehkä antaa anteeksi. Ainakin yhden kerran.

    VastaaPoista
  8. "Vastustan suuresti, että luetaan runosta jotakin ja sitten puhutaan linnuista sillä tavalla särähtäen."

    Itse asiassa luulen että tuon jääminen ihmisten mieliin johtuu juuri siitä että se ei alunperinkään sopinut ihmisten mielestä lintujen ääntelyn kuvaamiseen.

    IMHO Väinö Kirstinä oli avantgardistisen runouden mestari, mutta kyllä häneltäkin huonoja runoja löytyy, minä tosin pidän Hitaita aurinkoja kokonaisuutena helvetin hyvänä ja uutta runouteen tuoneena kokoelmana (Ja pidän karjuvista linnuista).

    VastaaPoista
  9. Ei ole mullekaan linnut karjuneet koskaan. Kaikkea muuta ne kyllä tekevät (mm. lokit hulluksi kesäisin), mutta karjua ne eivät osaa.

    VastaaPoista
  10. Mutta törkeän kova ääni niillä on. Ei kyllä tule mieleen mitään verbiä sitä kuvaamaan.

    VastaaPoista