lauantai 9. helmikuuta 2008

Pyhän maan ollessa kuiva

Täytin huolipäiväkirjaa (kognitiivinen metodi sekin). 5 minuuttia ei riittänyt alkuunsakaan, mutta ei sitä pidä sen kauempaa kirjoittaa.

On silti mukava parantua. Saan aivoni vielä uudelleen käyttöön ja ehkä joku aamu herään ja mieleni on kirkas kuin joskus ennen.

Haaveilen oikeastaan samanlaisesta heräämisestä kuin minulla oli 11-vuotiaana, kun tajusin, kuinka yhtäkkiä ymmärrän ja muistan - aina vain lisää ja niin helposti. Se oli kuin olisin katsonut aurinkoon, täyttynyt valolla ja silmuni olisivat auenneet.

Käytännössähän se oli vain kognitiivinen kehitysaskel, joka vain sattui olemaan hyvin selkeä, mutta voihan sitä aina toivoa, että saisin sellaisen uudelleen.

Tällä kertaa vain en ole surkea räpyskäinen taimi, vaan lehdetön ja kuiva puu. Saan silmuja, ensin yhden ja sitten toisen ja lopulta leväytän lehvästön laajalle ja kurotan vahvoja oksiani.

Ehkä kerään myös oksalle yhden variksen vaakkumaan. Jos satakielet ovat jo loppuneet.

12 kommenttia:

  1. Varis on sympaattinen lintu.
    Komea ulkokuori ja persoonallinen raakkuääni. Utelias, kekseliäs ja oppimiskykyinen. Kaikkiruokainen, joten ei tule senkään suhteen ongelmia. Luotettava, eikä säiky helposti.

    VastaaPoista
  2. Joo. Ja satakielet on ärsyttäviä, kun ne kimakalla äänellään herättävät kesäisin jo aamuyöllä.

    VastaaPoista
  3. Minä pidän myös variksista. Niissä on voimaa ja luonnetta, asenteesta puhumattakaan :)

    Mikä on huolipäiväkirja? Auttaisiko paranemisessasi esim. Ilopäiväkirja, jos muutama silmu lähtisi jo kasvuun...

    VastaaPoista
  4. annikki2/10/2008

    No varmaan sekin, mutta jos on ongelmia tunnistaa omia negatiivisia tunteita ja ajatuksia, kuten minullakin on pää ihan tyhjä, jos yritän miettiä mitään, niin huolipäiväkirja toimii siinä.

    Ehkä se varis sitten kelpaisi :)

    VastaaPoista
  5. Mitä siihen huolipäiväkirjaan merkitään? Tänään stressasi, muttei syytä? Onko sen tarkoituksena hahmottaa, mistä kulloinenkin ahdistus tuli?

    Minulla kestää aina ikuisuus ymmärtää, miksi jokin tuntuu pahalta. :( Sitten vatvon sitä vaikka kuinka kauan, mutta seuraavalla kerralla tilanne on ihan sama, kun ei se toinen osapuoli ole muuttunut miksikään. Joku siis aiheuttaa minulle pahaa mieltä, ja minun pääni sisään muodostuu siitä ongelma. Tosi reilua. :|

    VastaaPoista
  6. annikki2/10/2008

    Ei ole mitään rajoituksia, kunhan kirjoittaa siitä, mistä murehtii, huolehtii, ajattelee negatiivisesti tai what ever.

    VastaaPoista
  7. Ymmärsinkös oikein, eli suruja-murheita.kaaoksia kirjataan ylös ja sitten kun on ihan totaalinen aukko päässä eikä mikään liiku mihinkään, niin luetaan noita juttuja, jotta jokin taas liikahtaisi?

    Mulla taitaa olla kaikki päiväkirjarustaukset kyllä tuollaisia. Mietin vaan masentuneen mielen kannalta sitä, että niitä positiivisia juttuja pitäisi saada mietittyä kyllä enemmän. Niinku terapiassa aikoinaan piti tehdä 5 positiivista asiaa päivässä = vihkokaupalla listoja siitä, mitkä jutut on mulle positiivisia ja sellaisia omia juttuja.

    Toivottavasti hermoloma auttaa. Olen juttujasi lueskellut jonkin aikaa ja vanhempiakin lueskellut läpi. Voimia!

    Mun suosikkilintu taitaa olla Kuukkeli. Sillä on niin huippu nimi ja väritys on kerrassaan upea. Kerran oon sellaisen bongannut Lapissa, yöllä, talvella, revontulien keskellä.

    VastaaPoista
  8. Eikäkö joudun harjoitukseksi kirjaamaan negatiivisia asioita, koska en osaa niitä muuten eritellä.

    Kun olen ahdistunut, ahdistus ei ole mikään ajatus tai liity mihinkään, se vain on ja ahdistaa. Kun kysytään mikä ahdistaa - en tiedä. Kun kysytään millaisia ajatuksia ajattelen, kun olen ahdistunut - en tiedä. Tai miltä tuntuu - en tiedä.

    Jokin vain on mennyt vinoon ja pahasti, ja on ollut vinossa vuosia, ehkä kymmenenkin. En tiedä sitäkään.

    VastaaPoista
  9. Okei, nyt hiffasin. Kiitos. Kuulostaa ihan hyvältä tavalta nimetä asioita. Ei se kyllä helppoa ole...

    Ilman vinoja juttuja ei voida määrittää suoraakaan. Luulen, että suoraa ei ole olemassakaan. Se on joku epämääräinen toive tai yhteiskunnan ajatus normaalista, jota kukaan ei osaa määrittää.

    VastaaPoista
  10. Se, ettei ole olemassa edes suoraa, johon pyrkiä, on pelottavampaa kuin mikään mahdollinen vinous. huh

    On nyt vain taas pikkuisen karikkoisempaa.

    Luin elokuvasta, joka kertoo itsemurhan tehneiden kuolemanjälkeisestä elämästä: he syntyvät samanlaiseen maailmaan, kuin missä tekivät itsemurhan, mutta uusi maailma on aina pikkuisen pahempi kuin edellinen.

    Kuulosti niin jotenkin postpostmodernilta, että masennuin.

    VastaaPoista
  11. Oliko niillä samat ihmissuhteet? Vai oliko se vain se maailma, joka oli jotenkin paha?

    VastaaPoista
  12. Senkin utelias :)

    En ole nähnyt sitä, joten en tiedä.

    Nimi taisi olla jotain "Wristcutters: a Love Story"

    VastaaPoista