Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuuririennot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuuririennot. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. lokakuuta 2008

Punainen Fuji


Hokusai ja Hiroshige -näyttely oli hieno.

En ihan ymmärtänyt, miksi salit oli koristeltu pitkillä harmailla pahviputkilla, mutta ilmeisesti ne sitten imitoivat bambumetsää ja ehkä toimivat karkeudessan taustana pienille eloisille vedoksille. Yhtäkaikki, ne olivat silti vain teollisuuspahviputkia, enkä pitänyt niistä.

"Suuri aalto" oli vaikuttava, samoin Ukkosmyrsky Fujin juurella. Eniten pidin talvimaisemista, joissa oli montaa sävyä (valööriä) harmaata ja lumi oli kuvattu värin poissaololla - siis valkoisella paperilla.

Japanilaisen miehen maha on löysä ja pullottava - oikea kunnon hara. Hevoset ovat pulleita poneja. On vaikea ymmärtää sikäläistä kuvakieltä (koirat näyttävät porsailta, kissat metsäkauriilta...), joten keskityin sitten puupainannan yksityiskohtiin.

Huomasin, että se kummallinen puulaji, jota japanilaisessa puutarhassa tapaamani rouva minulle esitteli ylpeänä, olikin vaahtera. Japanilaisessa vaahterassa on marijuanan tapaiset lehdet, ja niitä olikin vedostettuna monelle arkille.

Sain paljon ideoita grafiikan kokeiluihin, mutta en tiedä vielä, ehdinkö niitä vielä tämän vuoden puolella toteuttamaan. Puupainannassa on se "hyvä" puoli, ettei siinä tarvita prässiä, joten sitä voisi tehdä kotonakin.

Nyt menen nukkumaan, ja taakse jäävät reitit Kiotosta Edoon.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Tahtoo mennä

Oi ja ai, Ateneumissa olisi juuri nyt aivan ihana näyttely: Hokusai ja Hiroshige. Matkalla Edoon. Eli japanilaisia puupainotöitä, ja mikäli näin uutisista oikein, siellä on myös ne kirsikkapuiset painolaatat ym. nähtävillä. Puhumattakaan siitä kuuluisasta hyökyaaltokuvasta. OOOOOh!

Kiinnostaa ihan näin, köh, grafiikan harrastajanakin. Oi, ne ovat mahtavia! Ja varsinkin kiinnostaa ne alkuperäiset, kaiverretut laatat. Niiden yksityiskohdat ja suunnittelu ja toteutus.

Mutta milloin, milloin... Kai minun olisi parasta yrittää jo ennen lokakuuta. Lokakuussa on niin paljon tekemistä muutenkin. Enkä edes häiritse Ainoa paljoa, jos käyn päiväseltään, jos sillä on töitä tai menoja.

Elämä, anna mulle Ateneum heti, kiitoos!

torstai 7. elokuuta 2008

Vittu, Siegfried kuoli

Istun autossa. Tuleepahan kokeiltua nettaaminen näinkin.

Kävimme äidin kanssa katsomassa Savonlinnan balettijuhlilla Joutsenlammen. Savonlinnassa olimme kymmentä vaille seitsemän ja Olavinlinnan A-katsomossa istuimme tasan seitsemältä, jolloin ensimmäinen näytös alkoi. Siinä välillä olikin aika kiirettä. Varsinkin, jos ei tiedä, missä Olavinlinna tarkalleen edes sijaitsee.

Heti ensimmäisistä sävelistä meinasi nyyhky tulla silmään - siis jos olisin sitä tyyppiä, jolle tulisi nyyhky silmään. Mutta teoriassa olin hyvin liikuttunut.

baletin "reaalimaailma"

Koreografia oli uusi, ja osa esityksestä tanssittiin korkokengissä ja juhlapuvuissa, ja pidin kaikesta todella. Sodanjälkeisen Saksan dekadenssi oli esitetty koreagrafisesti hauskalla tavalla, mutta minähän pidänkin nykytanssista, jota jotkin eleet ja liikkeet muistuttivat. Esimerkiksi Napolilainen tanssi tanssittiin "humalassa", naisella ei ollut enää kenkiä ja miehellä repsotti paita auki - liekö sepaluskin. Lisärekvisiittana oli viinipullo ja -lasit.

joutsenten unimaailma

Väliajalla ostin itselleni ohjelmalehtisen ja lukaisin esityksen tarinan: aah, ihanaa, onnellinen loppu! Järkytys olikin baletin päättyessä suuri, kun prinssi Siegfried lyyhistyi maahan, eikä noussut enää. Rothbart poistui paikalta maireasti hymyillen - ja baletti loppui. Taas oli hyväuskoista höynäytetty. Taika ei purkautunut ja Odette jäi joutseneksi.

Sadutkin on murskattu.

Pitänee vetää jo joitain johtopäätöksiä.

(kuvia lisään, jahka kotiin ehdin - tai pysyn hengissä, kun on äiti ratissa..)

torstai 22. toukokuuta 2008

Neljä vasenta

Tänään kävin katsomassa veljeni ja istuallaan kanssa Komediateatterissa Circus Ruskan erinomaista nykysirkusta.

Sanaton esitys koostui kahden sirkustaiteilijan jongleerauksesta ja slapstick-komiikasta.

Bongasin mainoksen viime viikolla kiinalaisen ravintolan ulko-oven vierestä. Ehkä sitä olisi voinut mainostaa vieläkin enemmän, koska salissa oli vain kourallinen ihmisiä katsomassa ja esitys oli suoraan sanoen mahtava.

Yleisössä oli myös Rosa Meriläinen ja Simo Frangén, ja eiköpähän ne turkaset lykänneet yli puolityhjässä salissa istumaan täsmälleen sille penkkiriville ja niille paikoille, johon minä olin menossa. Ei hitsi, ensi kerralla menen kyllä sanomaan, että ettekste te tiedä kuka mää oon?? ja et' noi paikat oli kyllä varattu mulle.

Oi että, oli mahtavaa sirkusta. Hieno ja vähäeleinen kokonaisuus, tottamaar!

Ja, teen siis juuri sitä, mitä uhkasinkin eli sellaisia asioita, joista minä pidän.

iltaan kuului peräti kolme asiaa samalta listalta:

1) Kävelin iltavalossa ihanassa säässä 11) sievissä vaatteissa ja joinkin jotain kylmää 2) teatteriesityksen jälkeen.

Näillä mennään. :)