
Hokusai ja Hiroshige -näyttely oli hieno.
En ihan ymmärtänyt, miksi salit oli koristeltu pitkillä harmailla pahviputkilla, mutta ilmeisesti ne sitten imitoivat bambumetsää ja ehkä toimivat karkeudessan taustana pienille eloisille vedoksille. Yhtäkaikki, ne olivat silti vain teollisuuspahviputkia, enkä pitänyt niistä.
"Suuri aalto" oli vaikuttava, samoin Ukkosmyrsky Fujin juurella. Eniten pidin talvimaisemista, joissa oli montaa sävyä (valööriä) harmaata ja lumi oli kuvattu värin poissaololla - siis valkoisella paperilla.
Japanilaisen miehen maha on löysä ja pullottava - oikea kunnon hara. Hevoset ovat pulleita poneja. On vaikea ymmärtää sikäläistä kuvakieltä (koirat näyttävät porsailta, kissat metsäkauriilta...), joten keskityin sitten puupainannan yksityiskohtiin.
Huomasin, että se kummallinen puulaji, jota japanilaisessa puutarhassa tapaamani rouva minulle esitteli ylpeänä, olikin vaahtera. Japanilaisessa vaahterassa on marijuanan tapaiset lehdet, ja niitä olikin vedostettuna monelle arkille.
Sain paljon ideoita grafiikan kokeiluihin, mutta en tiedä vielä, ehdinkö niitä vielä tämän vuoden puolella toteuttamaan. Puupainannassa on se "hyvä" puoli, ettei siinä tarvita prässiä, joten sitä voisi tehdä kotonakin.
Nyt menen nukkumaan, ja taakse jäävät reitit Kiotosta Edoon.




