torstai 29. lokakuuta 2020

Pimeä lokakuu on johtanut siihen, että olen taipuvainen hirtt... siis ripustautumaan jouluun. Ostin kahdeksan joululehteä ja mietin koristeiden askartelua. Tänä jouluna saattaisin paistaa kokonaisen ankan. Viime jouluna paistoin hanhen ja sitä ennen kalkkunan. Töissä keskustelin niin hartaasti kinkunpaistosta oululaisen hoitajan kanssa, että toinen hoitaja ilmoitti voivansa pahoin.

Sormien polttamisesta sulaan sokeriinkin on taas niin monta vuotta aikaa, että saatan tehdä piparkakkutal... kylän, tai taikametsän.  Sydämen polttamisesta ei ole ilmeisesti tarpeeksi monta vuotta aikaa, koska en halua vieläkään polttaa näppejäni. Olen jäänyt jotenkin lapselliseksi ja ajattelen muiden motiiveiksi aina jotakin hyvää. Pahantahtoisuus yllättää aina yhtä paljon kerta toisensa jälkeen. Eihän sähköpaimenenkaan kevyeen kosketukseen totu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti