tiistai 19. toukokuuta 2020

Olen katsonut draamasarjaa kiotolaisesta makeiskaupasta, ja nyt himoitsen tietysti wagashia hirmuisesti. Asuessani Japanissa hetken en pahemmin papumakeisia arvostanut, vaikka kävimme Alexanderin kanssa makeisfestivaaleillakin katsomassa leivontanäytöksiä ja kaikkia kauniita daifukuja. Teeseremoniakurssin sijaan kiipesin kolme kertaa viikossa mäen päälle aikidotreeneihin - mitä tuhlausta. Nyt en osaa sekoittaa matchaa niin, että siitä tulisi vaahtoa - ja aikidoharrastus ei olisi kaivannut sitä budohallilla hyppelyä.

Jossakin dokumentissa ohjaaja Hayao Miyazaki sanoi kysyttäessä, ettei onni voi olla elämän päämäärä - miten typerä kysymys ylipäätään. Eihän se ole mikään päämäärä, vaan tunnetila tai jonkinlainen abstrakti olento. Niinhän se on. Olen välitilassa, eikä työ tarvitse nyt oikein mitään päämääriä, joten odotan jotain, mitä tavoitella. Kai etsin taas tähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti