Annikin

Lunta pyryttää, ja aurinko paistaa. Päivänsinijoukkiot eivät pääse parvekkeelle, on liian kylmää niille. Niinpä ne luikertelevat pitkin ikkunaa ja grillitikuista teipatut huojuvat tuet loppuvat kesken. Nyt saan työpäivän jälkeen irrotella kärhöjä kaihtimen naruista ja verhoista, joihin ne innokkaasti kietoutuvat.

Kaikki illat kylmä vesi heijastelee taivaan värejä, joskus harmaata, joskus satumaisia vaaleanpunaisia ja -sinisiä, venuksen varjoa. Mikään ei kuitenkaan vielä viherry, aika on jäänyt huhtikuuhun.

Tulisipa vielä aika, jolloin voisin katsella taas luumunkukkia, kevään ensimmäisiä. Kirsikankukat ovat niin ylitsevuotavaisia, terälehtipilviä, vaaleanpunaista pehmeää sadetta. Luumu kukkii jo aiemmin, ennen kuin maa edes lämpenee, ja kukat ovat harvassa.