Annikin

Netflix on tuottanut tänä CGI-aikana pitkän ja kalliin nukkeanimaatiosarjan, the Dark Crystal: Age of Resistance. En välitä Hensonin nukeista yleensä (ne ovat rumia), mutta kokonainen nukkeanimaatiosarja oli uskomattoman laadukkaasti toteutettu mestariteos. Jo pelkkä käsityön määrä oli valtava: hienomekaaniset käsinuket, puvustus, mitä kummallisimmat otukset, esineet, kasvit ja lavasteet loivat kokonaisen satumaailman ruohonkorsia myöten. Alan parhaat käsinukkenäyttelijät puhalsivat elämän Thran olentoihin, ja yhdessä kohtauksessa nukketeatterin sisälle oli rakennettu pienoisnukketeatteria, jota hahmot esittivät ja upottivat katsojan aina vain syvemmälle tarinaan.

Toisaalta synkkä tarina on kuin sukellus lapsuuteen, jolloin nukkenimaatioita käytettiin paljon, mutta toisaalta taas uusi aluevaltaus sisältä tyhjiksi jäävistä sileistä tietokoneanimaatioista poispäin johonkin tarinankerronnan ytimeen. Puinen lusikka on todellakin enemmän kuin renderöity 3D- objekti. Pidin ja hämmästyin sarjasta niin monella tasolla. Näin Thrasta unia koko viikon.