perjantai 16. elokuuta 2019

The little grey cells and their master! 13 tuotantokautta Poirotia ja kesäloma puolivälissä. Alun art deco juna oli jo lapsena hypnoottinen ja outo, pieni mustaviiksinen mies taas sympaattisin otus koko maailmassa. Sotien välistä eleganssia ja loputtomia raukeita kesiä gramofonin soidessa ja huviloiden rapistuessa pikku hiljaa uuden ajan edellä. Huumori on hienovaraista tilannekomiikkaa, peribrittiläinen Hastings laukoo vanhan ajan one-linereita: "I say!" ja "My word!", Hercule puunaa viiksiään ja nautiskelee tisanea. Kaikki on aina niin kuin ennenkin.

Uusi idän pikajunan arvoitus ja Kenneth Branagh eivät olleet mistään kotoisin.

1 kommentti:

  1. Anonyymi8/23/2019

    annikki

    en ikinä kyllästy poirot’n aavistavaan katseeseen enkä david suchetin kokonaisvaltaisen vahattuun roolityöhön. kummankin maneerit ovat kohdallaan ja normaalin käytännön mukaisesti aina lopuksi kootaan koko henkilökaarti olohuoneeseen ja luetellaan yksityiskohtaisesti, mitä kussakin on vikana, ja vasta viimeksi mainittu on murhaaja.

    meri

    VastaaPoista