maanantai 29. heinäkuuta 2019

Ilma viileni nopeasti. Tuuli kulkee korkeassa heinikossa, ja tekee aaltoja, kuuluu kahinaa ja suhinaa. Hämärästi muistan, että lapsena olisin halunnut juosta tuollaisen heinämeren läpi, mutta nyt pysyn polulla.

Olen lukenut Kyllikki Villan laivakirjaa sitkeästi eteenpäin, vaikka kaikista niistä satamista, kaupungeista ja merestä ei jää mitään sanottavaa. Hän lähinnä kuvailee väsymystään päivästä toiseen, iltakonjakkeja, unilääkkeen käyttöä ja kaatuessaan saamaansa mustelmaa. Kävelyllä käydään kannella ja vanhuus tuo mukanaan itseensä käpertymistä ja epävarmuutta.

2 kommenttia: