sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Raivostuttava seinäkello tikittää, tai paremminkin rapsahtelee äänekkäästi sekunnista toiseen. Sekuntiviisarin pudotessa "alamäkeen" 12:sta kuuteen viisari saa vauhtia painovoimasta ja kolahtelee eteenpäin entistä kovemmalla ääneellä. Ylämäkeen kiivetessään se hiljenee, mistä seuraa kaksijakoinen rytmi, jossa kello meluaa ikään kuin huutaa joka toisen sanan ja puhuu hiljaa joka toisen. Useamman kerran päivässä tuijotan sitä ärtyneenä yrittäen miettiä, mikä hitto siinä on vikana. Ehkä työnnän sen kaappiin ja otan pariston pois.
Lähettänyt klo

5 kommenttia:

  1. mikis6/07/2015

    Jos haluat, oi Annikki kiltti, tietää kelloista kaiken, niin lue Mark Twainin novelli "Kelloni". (Kurki-kirjan Mark Twainin parhaat kokoelmasta sen ainakin löytää, suom. Heidi Järvenpää.) - Tai novellin luettuaan tietää enemmän ehkä kellomaakareista kuin kellojen sielunelämästä, mutta siitä huolimatta tämän jälkeen kelloja ei voi katsoa enää samalla tavalla kuin aiemmin...

    Ps. Kaikkein eniten mua nauratti Twainin parhaista "Bakerin sininärhitarina". Se alkaa näin: "Tietenkin eläimet osaavat puhua keskenään." - Eikä siinä sen jälkeen oo enää yhtään mitään, mitä epäilisi.

    Hyvin hauska juttu!

    VastaaPoista
  2. mikis6/09/2015

    Ps. "... oi Annikki kiltti "... ilmaisun haluaisin, jos voisin, muuttaa " ... oi Annikki" ... ilmaisuksi. Tai tms. (huokaus) Et sä mun mielestä mikään baby ole enkä minäkään (mielestäni) mikä uncle ole. Mutta luonnosta ja sen ilmiöistä kirjoitat hyvin ja hyvin nätisti.

    Minä taas kirjoitan esim. että
    Heij, fröökina! (Eli Moro!)

    Ps.Moro -sana on kohteliaisuus. Sen voi sanoa sekä tullessa että mennessä. Ja aina se on yhtä kohtelias ilmaisu. Se kato nääs... tarkoittaa sitä että sut huomioiraan. Ja mielestäni sää oot kiva. Tai niinku tamperelaiset sanoisi aika kiva. Koska Tampereen kiälesä ei superlatiivejä käytetä.

    VastaaPoista
  3. mikis6/09/2015

    Paitsi jääkiekkokaukalon laidalla, kun Ilves hyökkää kamalasti Rauman Lukkoa vastaan, niin tamperelaiset ilvesfanit repivät suunsa (ja palttoonsa ja keuhkonsa auki) ja huutavat kovaäänisesti: "HÖH, HÖH... ILVES". (Tai ei ne niin kamalan kovaa, he huuda, mutta just sillain sopivasti nääs että toinenkin ilvesfani kuulee. Se riittää.)

    VastaaPoista
  4. Annikki6/20/2015

    Jos tuo on Ilveksen kannatushuuto, niin ei se kovin vakuuttavalta kuulosta. Höh höh...

    Katson tässä ranskalaista elokuvaa konvehdeista, ja ranskalaisilla miehillä on elokuvissa aina niin kovin hienot ja sileät kauluspaidat, olivatpa he muuten millaisia tahansa.

    Minulla on päivystyksessä liian suuret työvaatteet, koska pienemmät on viety jo päiviä sitten ja kukaan ei huolehdi kaappiin uusia. Niissä vaatteissa olen melkoinen vauva, kaikki on 3-4 numeroa liian isoa, valkoinen takki oikein viistää lattiaa.

    VastaaPoista
  5. mikis6/21/2015

    Harrastin vähän sarkasmia. Tarkoitin, että hämäläiset kiakkofanit eivät mitään italiaanoja tms. temperamentiltaan ole. Eivät hirveästi hehkuta. "HöH, HöH" - sillain vaatimattomasti huudettuna, nimenomaan niin ettei sitä vastustajat ees kuule, on ihan hyvä kannustushuuto.

    Ps. En minä halua häiritä Sinua tämän enempää. Kiva, että oot Savosta päin kotoisin.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)