lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lensimme niin matalalla, että mataliksi kukkuloiksi kuluneet muinaiset vuoret tuntuivat kumpuilevan aivan lähellä alapuolella. Aikaisen aamun kalastaja-alukset piirsivät tiheää valkoista viivaa Japaninmereen. Sähkötolpat taas olivat niin matalalla, että talot jäivät ohuen rautaverkon alle kaikkialla, taivas jäi aina johtojen ja vaijereiden taakse piiloon. Hyytävän kylmä huhtikuu muuttui pian kostean kuumaksi kesäksi, kaskaiden taukoamaton korkea sirinä sekoittui saumattomasti kuumaan ilmaan.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että tunnet laskeutuneesi jalkapohjat onnistuneesti tömähtäen maailmaan jonka tunnet itsellesi läheiseksi. (mutta muista, rakas annikki, että me muutkin kuin siilinjärveläiset kaivataan sua. älä katoa!)

    VastaaPoista
  2. annikki3/25/2015

    Kyllä minä täällä vielä olen, enkä ole lähdössä. Tulin vain valinneeksi opinnot ja ammatin, jotka pitävät aika kiireisenä. Jalo joutilaisuus, jossa kauan kelluin, taitaa olla vähäksi aikaa mennyttä aikaa.

    VastaaPoista