perjantai 13. helmikuuta 2015

Föhn-tuuli on puhaltanut päiviä ja lumi on sulanut kaikkialta puista. Kuin unisessa silmänräpäyksessä harmaus on vaihtunut kevään täyteen kirkkauteen ja päivät ovat ääriään myöten täynnä helmikuun valoa. On onnellista herätä puhtaista lakanoista siihen valoon, joka vyöryy aamulla kohisten ikkunasta sisään ja läikähtää nyt niin kauniille valkoiseksi maalatulle seinälle. Valoon, joka valaisee jo silmäluomien läpi pitkän aikaa. Kuun kadottavaan valoon.
Lähettänyt klo

1 kommentti:

  1. Anonyymi2/13/2015

    valosta on elokuvakin, tietysti. se kertoo kuvataiteilijasta, joka istuttaa puun ja odottaa kärsivällisesti se kasvua. kun aika on tullut, taiteilija päättää maalata puun kankaalle. maalauksen täytyy valmistua ennen kuin puun hedelmä putoaa. hän maalaa rauhallisesti ja intensiivisesti ja katsoja jännittää, ehtiikö hän saada taulun ajoissa valmiiksi. taiteessa on lakinsa, mutta luonnossa järkkymätön ehdottomuutensa. siksi taiteilija lopulta laskee päänsä nöyrästi puun edessä.

    meri

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)