tiistai 27. tammikuuta 2015

Kovasta pakkasesta lauhaan loskakeliin vaihtelevat säät ovat kuorruttaneet puiden oksia mitä oudoimmilla ja kauniimmilla tavoilla. Joinakin päivinä pajut ovat kuin kermavaahdolla paksulti päällystettyjä makeistikkuja, toisina päivinä lehmukset hohtavat himmeinä ja sokerihuurrettuina, kunnes kaikki sulaa pois ja hetken päästä puut peittyvät paksuun tykkylumeen ja vääntyvät kumaran vänkyräisiin asentoihin pitkin tienpieliä. Tiainen on aloittanut tityynsä. Kevät on aivan pinnan alla.
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. mikis1/31/2015

    Tänään, kun päätin että en enään koskaan itke, oli helppo vastaanottaa lumihiutaleitten kamalat moukariniskut. PAMP POMP PAMP vaan.

    Tiainen on kiltti lintu. Hänestä alkaa kevät.

    VastaaPoista
  2. Annikki2/13/2015

    Itkeminen on ihmistä varten. Lakata itkemästä on vähän sama kuin lakata elämästä. :)

    Tiainen ei totisesti ole se, joka hätyyttelee muita lintulaudalla. Nopsasti se kiepsahtaa muiden tieltä ja napsii sen, minkä ehtii pahemmin tekemättä itsestään numeroa.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)