Tänään satoi paksua ja pehmeää lunta. Talutin myöhään pyörää kotiin, askeleiden äänet vaimenivat lumipeittoon ja pyörät piirsivät kaartelevaa viivaa tiehen.
Minussa käy sellainen riehuva muutos sisällä, ettei sille ole sanoja - ja on käynyt jo pitkään. Kaikesta entisestä tuntuu olevan jo tuhansia vuosia aikaa. Kun joskus sanoin olevani tyhjä, ettei mitään ole enää jäljellä, niin nyt olen täynnä hitaasti kertynyttä lupausta, joka etsii tietään ulos.
i worry about my blood pressure
10 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti