Märkä ja pimeä joulukuu astui märän ja pimeän marraskuun tilalle. Tiskaan samoja astiakasoja aina uudestaan, ja pian huomaan, etten ole kastellut yrttejä viikkoon ja ne kaikki kuolivat ikkunalaudalle. Alan tuntea itseni yhtä kuluneeksi kuin tämä vanheneva vuosi. Aivokasvainopetuksessa nukahdan autuaasti istualleni, korviini kantautuu kaukaisena benignejä ja maligneja ekspansoituvia massoja.
Pysäkillä ulkomaalainen mies heiluttaa käsiään ohikulkijoille ja kävelee kohti. Vasta kohdalla huomaan, että suomea puhumaton mies osoittelee penkillä kumarassa istuvaa toista miestä, jonka käsien välistä noruu tummaa verta tielle. Jaloissa pyörii viinapullo ja otsa on kolahtanut tiehen ja auki. Soitan ambulanssin paikalle ja odottelen sitä parikymmentä minuuttia. Ensihoitajia ei humalainen kiinnosta.
the cruelest month
18 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti