perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ultraäänen monitorilta näen omat munasarjani. En tiedä, mitä ajatella niistä. Ne ovat hyvin elävät ja niissä on kaunis rakenne. Toinen tekee hormonisuppressiosta huolimatta rakkuloita. Kohtu on erinomaisen normaali, siinä ei ole mitään vikaa.

Miten voin joutua naistentautien päivystykseen heti naistentautien kurssin jälkeen, kaikkien niiden munasarjojen ja napanuorien ja vauvojen jälkeen, kolmekymppisenä, perheettömänä, ilman mitään vikaa näkemään kauniit munasarjani. Ajoituksessa on jotakin kaameaa. Lopultakin alavatsakipu taisi olla lihasperäistä; olen treenannut niin paljon, että suoran vatsalihaksen kiinnityskohta on ärtynyt. Jossain aivan lähellä, lihaskalvon alla, syvällä ja pimeässä kuplii.

9 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu. Minulla on keskimääräistä suurempi sydän, mutta mahtuu normaalin rajoihin. Olenko siis keskimääräistä sydämellisempi ihminen?

    VastaaPoista
  2. Annikki

    Ihan hyvä, ettei mitään vakavaa kivut ole. Mutta on niissä sietämistä. Tiijän tämän, kun mulla ei kymmeniin vuosiin oikein kivutonta päivää ole noiden olkapäiden takia ollut: kai niihinkin on silti tottunut. Toisaalta kun alalla olet, on hyvä niitä myös itse kokea, että ymmärtää potilaitaan. :)

    Ne jo 1980 vanhimman tyttären KYKS:ssa ultralla moneen kertaan ultrasivat kun kyseessä oli riskisynnyttäjä. Ultraaminen kai alkoi vasta silloin yleistsyä, että kaikille kieltäytymättömille raskaanaoleville sitä alkoivat vähintään niskapoimututkimuksena yleistää. Aika tehokkaalta se sitten jo viimeisimmän lapseni kohdalla näytti sekin toimenpide tuohon ensimmäiseen verrattuna: kaikista 6:sta on "kuva" kohdun aikaisesta olosta olemassa ja muutamasta ukitettavastakin ovat lähettäneet.

    Nythän niitä ultrakuvia viljelevät häpeilemättä mm. fb:ssakin.

    Mulla itselläni kun on sydämessä synnynnäistä epämääräisyyttä, niin eka kertaa kun sen "kuvasivat" niin nivusesta työnnettiin valtimosuonta pitkin katetri jonka nenässä oli kamera kuin viemärintutkijoilla. Kuvaa sain myös minä seurata isolta "kankaalta" (vai mikä lie ollut, en muista) kuin elokuvissa konsaan. Ja kai sinne jotain varjoainetta mukaan suihkutettiin kun vika, mistraaliläpän vuoto ja kammion epämuodostuma näkyivät selvästi kun se toimenpidettä vahtiva lääkäri siinä vieressä asiaa selosti.

    Perhanan kipeää teki sitten se paineside jota piti jokunen tunti pitää nivusissa.

    Viimeksi kun kävin ko. asian tarkistuttamassa, ne tekivät samat havainnot ultraamalla. Oli värit ja kaikki. Eikä sattunut lainkaan. Ensi syksynä olisi käytävä semmoisessa jälleen.

    Mulla myös on "nyrkkini kokoinen" lihasmöykky jytkämässä rinnassani, ja nyrkkikin on aika kookas.

    VastaaPoista
  3. Koin kerran vuositarkastuksessa gynekologilla käydessäni suurena kohteliaisuutena kun hän sanoi:
    Kaunis kohtu!

    VastaaPoista
  4. kalevi,

    no mutta tottahan toki olet. sydämellinen, ja melkein suurisydäminen ihminen.

    V E,

    ei kai siinä katetrissa ollut kameraa, vaan läpivalaisulaitteella sydäntä katsotaan. Ultraääni on kyllä turvallisempi sekä tutkijalle että tutkittavalle. Nykyiset ultraäänilaitteet ottavat 3D-kuvaa, joten facebookiin saa lapsesta ihan näköisen kuvan, eikä enää pelkkää omituista poikkileikkausta.

    Toivottavasti olet päässyt käymään kipupoliklinikalla kipujesi takia, jotta niihin löytyy paras mahdollinen hoito. Krooninen kipu on vaikeaa sietää. Minulla on vain näitä lyhytaikaisia pikkuvaivoja.

    Liisu,

    Eikö olekin nätisti sanottu? Sanovatkohan urologit potilailleen koskaan, että "komeat terveet kivekset". Se voisi buustata egoa mukavasti. Jotkut lääkärit käyttävät kaunista vähän kaikesta: on kaunis sinusrytmi sydämestä, kaunis leikkaushaava, kauniit munasarjat...

    VastaaPoista
  5. Valto,
    (ja Annikki kulta)
    kyse oli kai tavallisesta varjoainekuvauksesta. Joka myös minulle on tehty.
    Kerronko?
    No, olin aamulla käynyt parturissa koska tukkani oli kasvanut käsittämättömän pitkäksi. (Oikeastaan tämä ei kuulu tähän millään lailla... mutta olkoon.) Sitten kävelin, olin hyvin iloinen ja viheltelin, varjoainekuvaukseen; minulla oli sinne aika.Siellä minut pantiinvaaka-asentoon pedille, en ollut ollenkaan sitä hoitotoimenpidettä vastaan, ja käteni (vasen) valtimosuoneen työnnettiin katetri (?) Lekuri - keski-ikäinen pikkuinen puhelias partasuinen ukko - joka tämän teki, puhui koko ajan kiihkeästi siitä miten mieletön suomalainen veropolitiikka on! (Oli saanut sinä samaisena aamuna kamalat mätkyt.) Siitä se pauhasi! pauhasi ja pau...ha... si. Kunnes hiljeni. Minä kysyin - olin siinä maatessani koko ajan ottanut kantaa hänen veropoliittisiin juttuihinsa - että "mitäs ny?". Se sanoi että... "minä en ainakaan näitä ala pallolaajentamaan. Voi Hyvänen aika. Kato vaikka ite..." ja niinhän minä nostin päätäni ja katsoin: siinä monitoorissa näkyi (en tiedä millä tekniikalla toteutettuna) näkyi mun sydämeni ja (mielestäni) upean näköisiä suihkukaivoja. Yhtä niistä se näytti ja sanoi "katso vaikka tätä: ihan tukossa". Minä katsoin, minusta se edelleenkin oli 'upean näköinen'...

    Ps. Katetri (?) vedettiin pois minusta, minut paketoitiin sairaalavaatteisiin kuin perhosen toukka ja vietiin yksityishuoneeseen - jossa oli kyllä tylsä olla. Luin aikani kuluksi lehtiä. Mutta ne vasta tylsiä olivat (käsittelivät vain sydäntä. tai parhaimmillaankin vain sitä mitä ihmisen pitäisi syödä? erittäin kummallista). No, tuli siihen sitten se ei-minä-en-lääkärikin joka sanoi minulle että "et kai säikähtänyt mitä sanoin?". Vastasin hänelle. Hän sanoi "hyvä, sinulle on tilattu aika huomiseksi Kuopioon". Ajattelin - en niin kuin Camus'n sankari, että 'samantekevää' - vaan että 'hyvä, kun leikkasin tukkani lyhyemmäksi. se kun oli pirun pitkä'. Yöksi sain unipillerin, en olisi sitä tarvinnut mutta otin, nukuin oikein hyvin.

    Sitten aamulla minut vietiin ambulanssilla Kuopioon, leikattiin (kun oli kuulema kiire) heti. Tapahtui kaikenlaista, kaikesta en viitsi kaikille kertoa... Sitten kumminkin heräsin. (Hyvin, hyvin syvän kaivon pohjalta.) Siihen tuli anestesialääkäri - ruotsalainen juoppo, mutta ammattitaitoinen, koska olin edelleen elossa - ja sanoi, minua lohduttaakseen että "sina ole paljo parempi näkönen kun mina". Minä katsoin sen krapulaista naamataulua ja sanoin "du får mig att skratta". Nauraminen nimittäin sattui jumalattomasti; ajattele ite, sun rintakehäs on sirkkelöity halki, harsittu kiinni; kyllä se sattui. (Ja yskiminen se vasta sattuikin.)

    Kun myöhemmin luki leikkauspöytäkirjoista että "sydän pakastuu hyvin..." ajatteli kaikenlaista. - Mutta niinhän ihminen yleensäkin ajattelee, kaiken/laista.

    VastaaPoista
  6. Lorcaa luin 13-kesäisenä. Keräsin silloin perhosia. Olin öisin kansakoulun puutarhassa: joka oli sekä vihreä että musta. (Koska se oli villiintynyt.) Äitini oli saanut häälahjaksi jalkalampun, minä vein sen puutarhaan, panin siihen elohopealampun jonka olin varastanut katulamppupylväästä... Keräsin yöperhosia. Kehrääjiä ja yökköjä, muutamia mittareitakin. Niitä odotellasani luin Lorcaa. Se kesä, elokuussa, oli minulle tärkeä.

    ...
    El niño la mira mira.
    El niño la está mirando.

    ...

    VastaaPoista
  7. Ja ma olen aika varma että harva ihminen tietää mitä tarkoittaa "elämänlanka"? Se on sairaalaslangia. Eikä se mitään kauhistuttavaa asiaa tarkoita, ei sinne päinkään.

    VastaaPoista
  8. Annikki3/27/2014

    Mikko,

    hyvä, että ohitusleikkauksesi sujui hyvin ja toivuit siitä. Eihän se mikään pikkuasia ole, jos on sepelvaltimot tukossa. Sydänparka ei verta ja happea muualta saa.

    En taida minäkään tietää, mikä on elämänlanka sairaalaslangissa. Ei ole tullut vastaan. Mutta sen tiedän, mitä kohtalottaret kutovat, kuulostaa kivemmalta.

    VastaaPoista
  9. "Elämänlanka" on kun sä oot (puhun nyt kuin formulakuljettaja Mikä Häkkinen) sun sydänleikkaukses jälkeen tuotu sun sairaalapetiis. Sairaanhoitajatar antaa sulle (ja hymyilee sulle jos sää hymyilet sille) leveän - no, samanlaisen vyön minkä judokat pukevat uumalleen! Sen toisen pään se sitoo sairaalasängyn päätyyn, toisen pään se antaa sulle sun hyppysiis... Eli, kun makaat seljälläsi siinä pedillä, ja haluat nousta istuma-asentoon, sä vedät siitä "elämänlangasta", ja oot äkkiä istuma-asennossa. (Ja ihmettelet, mitä ihmettelet. Se on nimittäin jokaisen omasta persoonasta lähtöisin mitä ihmettelee.)

    Ps. Siis, kaikki muut tavat - leikkauksen jälkeen - nousta selältään istumaan, ovat tuhoon tuomittuja. Koska tuottavat niin paljon tuskaa.

    Pss. Itse en kyllä kauaa viittynyt selälläni maata. Heti kun opin vetään itseni sillä "langalla" istumaan, päätin lähtee myös tallustelemaan. Kävelin pitkin sairaalan käytäviä, minusta ne olivat mielenkiintoisia. Vasta kun olin paluumatkalla, yks tuttu sairaanhoitaja tuli vastaan. se säikähti: "Herran Jestats, mitäs Sinä täällä olet, Sinunhan pitäisi olla sängyssä. Ainakin vielä parikolmeneljä päivää." Sanoin sille että "mää vaan kävin kattelemassa mitä tee täällä puuhailette".

    VastaaPoista