lauantai 18. tammikuuta 2014

Tänään ilma oli täynnä läpikuultavaa hienoa jääpölyä, jota pitkin sirosi punakultainen aamukuunsilta keveänä viuhkana kohti maata. Päivällä kiteisiin muodostui jäinen sateenkaari, pastellinsävyinen ja pystysuora. Valossa on jo aavistus kevättä.

6 kommenttia:

  1. Anonyymi1/21/2014

    annikki

    on oikestaan aika huvittavaa, miten kevään kova valo äkisti tekee näkyväksi talven yli pimennossa uinuneet alakuloiset moskakasat, elämän arkisen ja silti oudon kuonan.

    t. meri

    VastaaPoista
  2. annikki1/21/2014

    puhuitko nyt ihmisistä?

    muista talvista poiketen tänä talvena olen siivonnut kotiani ahkerammin, ja missään ei ole epämääräisiä tavaraläjiä, jotka olisivat viikkoa vanhempia.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi1/22/2014

    ei kun tarkoitin tätä lumen alla muhinutta rojua ja ryönää. sitä, mille ennen nyrpistin nenääni, mutta joka nyt tuntuu melkein rakkaalta....

    minulla on ongelma: ei ole enää mitään siivottavaa eikä pois heitettävää. olen askeettisuuden äärimmäisessä pisteessä.

    on lähes tarkoitukseton olo.

    t. meri

    VastaaPoista
  4. Annikki

    Sinussa on runoilijanvikaa.

    VastaaPoista
  5. meri,

    ei taida tästä siivoamisestakaan tarkoituksen tunnetta tulla. entropian lisääntymisen tunne on tietysti huikaisevan väsyttävä: se, miten järjestyksen luominen vie energiaa. ja kuinka tämä elollisten massa tällä planeetalla suodattaa korkeampaa energiaa matalammaksi: valosta lämpöaalloiksi, energian alavirtaan.

    kalevi,

    yksi vika lisää pitkään listaan, mitäpä sellaisesta. tiedätkö, olen niin hyvä tiivistämään täällä, että ihmettelen suuresti, mistä saan aikaiseksi niitä armottoman pitkiä asioidenhoitamissähköposteja, joita en halua kirjoittaa ja joita kukaan ei halua lukea. Ne ovat tiivistämisen täydellinen vastakohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä tiivistämisen mestari.

      Poista