Sadonkorjuu

Seuraavana vuosien varrella saamiani elämänohjeita ja mielipiteitä:

"Masennuksesta ei voi parantua koskaan täysin."
"Terapiassa käyvät ihmiset ovat hulluja."
"Ei kannata yrittää."
"Tuleekohan sinusta ikinä mitään."
"Elämässä pitää vaan tyytyä vähempään. Ei pidä tavoitella liian korkealle."
"Ei pidä luulla liikoja itsestään."

Pitkällisen puoliankaran kärsimyksen jälkeen voin todeta, että haistakaa hyvät ihmiset paska ja että olitte väärässä. En minä pahaa toivo kenellekään, mutta toivottavasti tunnette terveen piston toivottomissa sydämissänne. Onhan noissa toteamuksissa jotakin samaa kuin vähän polkaista matalassa vedessä makaavaa ihmistä selkään. Seuraavaksi aion ryömimisen jälkeen hieman elää ja lentää. Olen aina tiennyt, minne olen menossa ja nyt kun en enää makaa lähes liikkumatta, sisäinen liikkeeni ja suuntani näkyy muillekin. Kenties elämällä todistan seuraavia intuitiivisesti tosiksi tietämiäni asioita:

Onnellisuus on todellista, ei pidä tyytyä vähempään.
Hyvä ja kaunis rakkaus on todellista, korkealle voi ja saa tavoitella.
Vapaus ja totuus ovat lempeämpiä ja terveempiä kuin turvallisuus ja pysyvyys.
Ketään ei tarvitse riistää, eikä manipuloida, mutta itsensä kanssa on elettävä.
Hyvyys voittaa. (no vitsi vitsi, kaikkihan tietävät, että pahuus voittaa ja maailma loppuu.)

Simpukankuori on minusta sillä tavalla surullinen asia, että se on todella tyhjä, ja kun sen painaa korvalleen, kuulee oman verensä kohinan, ei toisen veren ääniä.